Pakkassunnuntai

Viime viikolla oli ensimmäisiä aurinkoisia päiviä. Tänään oikein kylvetään auringossa. On se vaan, niin hienoa, kun kevät tulee. Odottelen niitä sunnuntai-iltapäiviä, kun voi laittaa kahvin termariin ja mennä istumaan talon eteläpäätyyn penkille mukana juuri uunista otettuja tuoreita omenaviinereitä. Mummon kutoma pieni villamatto on ankarimman talven palvellut autoni tuulilasin peitteenä, mutta nyt se kohta pääsee taas penkille aurinkoon kevätpäivien lämmikkeeksi.

Saari on täynnä kauniita vanhoja taloja. Monet niistä ovat talvella tyhjillään. Kesän tullen niihin muuttaa kuin muuttolinnut monen polven perheet ja serkut perheineen. Kunnes taas ennen jäiden tuloa talot tyhjenevät kylmimmäksi talviajaksi. Kesällä täällä ihmismäärä moninkertaistuu ja turismi herää ja tuo omat tulonsa. Käsityöpuojit ja kahvilat avautuvat, kirpputoripöytiä ilmestyy teiden varsille ja kotipihoille.

Lauantai

Jotenkin nämä tammi- ja helmikuun lauantait tuntuvat kovin arkisilta. Hyvä niin! Joulu on riisuttu pois ja odotetaan, että kevät herättää taas elämään. On ihanaa käydä rauhassa lauantaiaamuisin saunassa, sytyttää köökin pöydälle vielä kynttilät aamuhämärässä ja odottaa että päivänvalon sarastaessa linnut tulevat tarkistamaan, onko ruokaa tänään tarjolla.

Olemme olleet kaksi viikkoa poissa. Ihan tarkoituksella, koska kaupungissa piti saada asioita eteenpäin. Yhden kerran käväisin kastelemassa pelargonioita. Ne ovat juuri ja juuri hengissä. Nyt on kuitenkin ikkunalaudat maalattu köökin ikkunoihin ja kun ne tänään laitetaan taas paikoilleen, saavat pelargoniatkin taas valoa.

Yksi naapureistamme on viikko sitten poistunut pilven reunalle. Erityisesti illalla oli haikea olo, kun ikkunasta ei näkynyt valoa. Emme ehtineet tuntea kauaa, sillä hän muutti ihan joulun alla naapuriin. Muutaman kerran juttelimme postilaatikolla ja kävimme joulutervehdyskäynnillä, jolloin hän ei ollut kotona, mutta jätimme tervehdyksen pöydälle. Lapsia hän jututteli enemmänkin, koska lapsilla on suuri mäki aidan toisella puolella ja lumilinna naapurien pihalla. Tänään illansuussa sytyttelen kynttilät lumilyhtyihin pihapolulle ja kuuntelen soivatko kirkonkellot. Elämä jatkuu.

Koukkuja keittiöön

Keittiö sai vihdoinkin kiinnityskoukkuja tapettiremontin jälkeen. Toiseen tuli mm. vanhoja saksia, toiseen halstareita odottamaan grillauskautta. Nyt keittiössä on kolme erilaista tankoa. Kaikki eri seinämillä. Vielä kun saisi kattoon sellaisen ritiläsysteemin, mihin saisi roikkumaan kaikenlaista kattiloista pannuihin, niin olisin aika tyytyväinen.

Eihän tämä keittiö ole valmis, mutta huomattavasti paremman näköinen kuin tasan vuosi sitten, kun toimme ensimmäiset tavarat Pastorilaan. Vuosi onkin mennyt nopeasti. Eilen söimme täytekakkua asian kunniaksi. Olin aikonut leipoa amerikkalaisen sitruunalimekakun, mutta unohdin reseptin kaupunkiin. Ensi viikonloppuna sitten.

Vuoden vaihtuminen

Hyvää uutta vuotta 2011!

Viikon verran jäädytin ulos jäälyhtyjä. Ei niitä ihan yksinkertaista olekkaan tehdä, jos ei ole ikinä tehnyt tai kukaan opettanut. Äiti teki jäälyhtyjä, mutta en tullut koskaan seuranneeksi asiaa. En monta muutakaan. Siksipä täytyy nyt itse opetella ja vähän kantapään kautta.

Vuosi vaihtui Pastorilassakin. Haimme kirjastosta korillisen kirjoja. Löysin uuden hyllystön: kotiseutu kirjoja. Lainaamistani kirjoista löytyi monta kohtaa Pastorilasta ja talon historia alkaa pikkuhiljaa aueta. Lähteistä pitänee koota oma pikku kirja.

Kirkonkellojen lyödessä kuusi illalla sytytin jäälyhdyt pihapolun molemmille puolin. Naapuri piipahti sisään vuoden viimeiselle glögille. Myöhemmin illalla hän toi kassillisen suuria vastapyydettyjä ahvenia.

Puoliltaöin alkoi raketti-ilo. Tunnin sisällä koko saari oli kuitenkin jo hiljentynyt yöunille. Pastorilassa syötiin vielä nakkeja ja perunasalaattia, patonkia ja lohirullia.