Viidakko

Kasvihuone on vähän villiintynyt. Raivasin tieni läpi viidakon kohti tomaatteja, jotka ovat kasvihuoneen perällä. Tomaattien värierot johtuvat lajikkeista.

En päässyt kovin pitkälle yrttimaan perustamisessa. Mutta salaattia voi onneksi kylvää pitkin kesää ja satoa saa nopeasti. Laatikkoprojekti on edelleen kesken. Pitää toivoa pitkää ja lauhaa loppukesää, että saan loput kuorma-autolavojen kaulukset upotettua maahan ja siirrettyä yrtit kasvihuoneesta talvehtimaan ulos.

Perunan kukka, joka haluaa olla oliivi

Mikä ihme meidän perunan kukkiin on mennyt! Ne ovat muuttuneet oliiveiksi.

Oikea pituus

Pöytäprojekti jatkuu. Olisi tietty voinut käydä niinkin, että lankut olisivat saaneet hieman pitempäänkin oleskella varastossa.

Lankkuja käänneltiin eri puolilta ja pohdittiin, mistä lyhennettäisiin. Niin hyväkuntoisia nämä neljä yksilöä kuitenkin olivat, että ei tuottanut lyhentäminen harmaita hiuksia. Lankut aseteltiin peräkärryn päälle vierekkäin ja pohdiskelimme, olisiko maalista säilytettäväksi vai ei. Uutta pintaa emme haluaisi. Kulunut ja kulahtanut olisi kiva, mutta maalipinta olisi näin melko tilkkutäkkinen Pastorilan olohuoneeseen. Savupirttiin tai vanhan maalaistalon pirttiin tämä olisi juuri sopiva. Pesin lankut mäntysuovalla ja muutamia kohtia piti rapsuttaa puukollakin käyttökelpoisiksi. Nyt ne odottavat tuolla peräkärryssä talliin pääsyä. Joku arki-ilta alamme kokeilemaan sitä  maalinpoistoa.

Lattialankuista pöytä

Viime syksynä alkanut pöytäprojekti jatkuu. Varastossa levähtäneet vanhat lattialankut kannettiin ulos. Niistä tulee ruokapöydän kansi.

Ruokapöydän leveydeksi tulee metri. Pituutta ei ole vielä päätetty. Todennäköisesti se tulee olemaan näistä neljästä lankusta lyhyimmän mittainen. Ei kovin lyhyt siis. Kanteen tarvitaan vain neljä lankkua.

Vanhat lankut ovat niin paksuja, että niitä piti puolella ohentaa, että jalat mahtuvat pöydän alle. Ei ole kyllä lattia näillä mitoilla notkunut.

Lankuissa on näkyy n. metrin välein poikkihirsien paikat. Ne saavat jääädä koskemattomina pöydän alle.

Sepän takomien naulojen ja puutappien poisto oli haastavaa. Taidan säilyttää nämä aarteet seinään upotettavan vitriinin, johon tulee esille ainakin alkuun esineistöä restaurointivuosilta.

Ja sitten lankut kannettiinkin taas takaisin varastoon. Seuraavaksi pitää pohtia, mikä olisi paras keino poistaa vanha maali. Ehdotuksia?

Keittiön aarteita

Otin vastaan Kuvallinen kokoelma kertomuksia-blogin heittämän haasteen: Keittiön aarteita. Teki mieli osallistua tähän kahdella keittiöllä, mutta päädyin kuitenkin Pastorilan keittiöön. Osittain siksi, että kameran virta oli todellakin viikolla lopussa ja unohdin laitaa sen aina latautumaan.

Mielenkiintoista, miten erilaisia kuvakulmia ja tunnelmia voikaan kameralla löytää keittiöstä. Uskokaa tai älkää, mutta Pastorilan keittiö on todellakin valoisa ja vaalea. Valkoista ja sinistä on paljon, mutta kuviin tarttui tällä kertaa jotain aivan muuta.

Keittiöstä löytyy tamminen lipasto. Sen sisällä on musiikkiin liittyvää materiaalia, mutta päällä on nuotiopaikan nokipannu ja marokkolainen taginepata.

Tämä säätönuppi ei suinkaan käynnistä liesituuletinta.

Vaan siitä säädetään vanhaa 50-luvun radiota, joka kuuluu tällä hetkellä keittiön kalustoon.

Pimeinä talvikuukausina kristallit loistavat valoa ja tuovat blingblingiä pitkään pimeyteen.

Rapujuhlien aikaan tämä on kovassa käytössä.

Vanhoja puutapein koottuja kalusteita löytyy myös keittiöstä.

Keittiön on kodin sydän. Kiitos haasteesta! Tämä oli hauskaa! Kuvia oli enemmänkin. Niistä olisi voinut myös koota punaisen, teräksisen tai sinisen kokoelman. Haaste lähtee edelleen kahteen lukemaani blogiin: Onnistain on puolet sinun sekä Ehtoisa emäntä.

Työmatka

Työ on nielaissut niin ison palan elämää, että ei ole kamera pysynyt matkassa. Tänä aamuna nappasin yhden kuvan työmatkalla. Virtaa ei riittänyt enempään.

Vesi korkealla

En muista koskaan, että vesi olisi ollut mökillä kesällä näin korkealla. Kai tämä kertoo siitä, että tänä kesänä on todellakin satanut. Jos rantasauna olisi vielä vanhalla paikallaan laineet liplattaisivat melkein kuistin lattialautojen alla. Ehkä ei sittenkään ole huonoa, että saunarakennus siirrettiin kevättulvilta parempaan paikkaan.

Ja siellä se todellakin on: vanha sauna! Äkkiä katsottuna se näyttää uudelta rakennukselta, mutta vanha rakennushan on siellä sisällä, uuden katon alla. Tuttu keltainen väri seinissä, ikkunan pielet punaiset (ei näy kuvassa), vanhat verhotangotkin ovat sisällä saunakamarin puolella. Ja saunoessa heitin löylyä kauhalla, joka tuntui NIIN TUTULTA kämmenessä.

Järvimökillä

Lapset saivat päättää, mitä halusivat tehdä viimeisenä lomaviikonloppuna. He halusivat yksimielisesti mökille. Se on toinen kerta tälle vuodelle, eikä ollenkaan hullumpi valinta. Täydellinen ympäristön vaihdos tekee niin hyvää!

Tämä puupino kelpaisi taideteokseksi, vaikka Venetsian biennaaliin.

Mökin takana kurkottavat taivasta kohti huikean korkeat ikikuuset. Miten ne jaksavatkaan kantaa tuollaista käpysatoa.

Terveisiä taiteilijaystävälle!

Lomamatkan tuliaisia

Tämän kyltin edessä kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä missä onkaan? Pastorilan käymälän(=kylpyhuoneen)läpikulkuliikenne on välillä vilkasta ja kannattaa muistaa ainakin sulkea ja laittaa molemmat ovet lukkoon.

Rasvatyyni

Meri on tänä kesänä elänyt aivan omaa maailmaansa. Niinpä se kyllä aina tekee. Välillä merivesi on ollut niin matalalla, että laivaliikenne on jouduttu pysäyttämään, kun syvyys ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Merestä on noussut sellaisia hiekkapankkeja, että uimarin jalat eivät ole niistä tienneet mitään. Osa niistä on ollut petollisia jaloille ja kiskonut kohti syvyyksiä juoksuhiekkana. Nuorimmaisen kanssa olemme juosseet koko kesän rannalla käsi kädessä tuon pelottavan ilmiön edessä. Välillä taas meri vesi on ollut niin korkealla, että uimasyvyys on saavutettu melkein heti, kun on pudottanut sandaalit jalastaan hietikolle. Ja sitten rasvatyyneys. Niitä päiviä on tähän kesään mahtunut! Kun horisontti on yhtä sinisyyttä. Ei tiedä, mihin loppuu meri, mistä alkaa taivas. Se on iäisyyden alku.

Hiekkadyynit eivät ole pelkkää hiekkaa, vaikka siltä näyttävät. Kuljen rantapolkua nenä maassa. Kuivuudesta huolimatta sammakoita loikkii kosteikossa. Ja sieltä löytyy kukkiavia kasvejakin.

Sadetta vihdoinkin

Ja oli se kyllä jo tarpeen:

Ja sateen jälkeen on hyvä tarkistaa hajut kuntoon.