MATKAKERTOMUS, OSA IV
Sää oli tyypillinen Lofooteille. Mitä muuta voisikaan odottaa viikinkimaisemista jylhien vuorien ja syvien vuonojen lisäksi. Museon pihalla oli laitumella hevosia
ja lampaita varsin jyrkässä rinteessä.
Moderni museorakennus oli nopeasti kierretty hienoine esityksineen, joihin kuului mm. paikasta tehty upea lyhytelokuva. Meitä veti kuitenkin puoleensa rekonstruktoitu viikinkitalo.
Pihallakin oli aktiviteetteja. Edellisillä viikoilla oli vietetty viikinkiajan teemajuhlia, jolloin paikka oli ollut täynnä toimintaa.
Viikinkitalon sisällä oli paljonkin katsottavaa. Siellä oli kaikissa tiloissa aikakauden asuihin pukeutunutta museoväkeä, joka työskentelivät arkiaskareiden ja puhdetöiden parissa ja vieraat saivat osallistua kaikkeen tekemiseen. Minua kiinnostivat erityisesti seinillä olevat kirjotut tekstiilit.
Museoalueelta laskeennuttiin alas vuonossa olevaan satamaan, jossa oli viikinkialuksia. Niillä pääsee myös soutamaan miehistön kanssa.
Lofooteilla oli hyvin vähän viljeltyjä puutarhoja, mikä hämmästytti minua kovin. Ehkäpä maaperä ja sää eivät ole kovin otollisia kasveille ja kalastushan se onkin pääelinkeino. Viikinkitalon pihalta löytyi kuitenkin kiviaitojen ympäröimiä pieniä yrttitarhoja.