Kiitos

Kiitos! Keväistä sydäntäni lämmittää kovasti, kun sain tämän blogitunnustuksen. Ehtoisa emäntä on blogisti, jonka tunnen oikeassakin elämässä. Hän kirjoittaa blogissaan elämänmakuisesti arjen viidakosta selviytymisstrategiana mm. puutarhatyöt, ruoanlaitto ja ompeleminen.

 Haluan laittaa tunnustuksen eteenpäin Pulmulle: http://pulmu.sarjakuvablogit.com/ Pulmuilua on sarjakuvablogi. Läppärini on saanut monet kahvit näyttöruudulle lukiessani tämän taitavan ja terävätajuisen piirtäjän tuotoksia. Kiitoksia monista, monista nauruista! Tunnustaudun Pulmun suureksi faniksi. 

Tunnustukseen kuuluu paljastaa 7 random asiaa itsestäni. Heh! Vaikeaa!

 1. Olen kesäihminen. Mitä enemmän aurinkoa ja lämpöä, sen onnellisempi olen. Jokin kiero kohtalon oikku on naulannut minut tänne Pohjolaan. Monta kertaa olen pyrkinyt muualle, aina palannut takaisin. Syytä en tiedä. Mopsini on varmaan täysin samaa mieltä kesästä ja lämmöstä.

 2. Olen joskus vannonut, etten koskaan halua asua puutalossa. Olin city-ihminen. Pastorila on nykyään suurin unelmani. Jaan saman unelman puolisoni kanssa. Tämä saari, tämä talo ja tämä maa jalkojemme alla on jotain aivan ainutkertaista.

 3. Olen hankkinut ajokortin vasta myöhemmällä aikuisiällä. Syytän siitä kiireitä, opiskelua ja asumista eri puolilla Eurooppaa. Kun tajusin, että neljän sukupolven naisista, vain 90-vuotiaalla isomummolla on ajokortti, ryhdistäydyin asiassa.

 4. Olen haaveilija. Pää pilvissä, jalat tiukasti maassa. Realismi näkyy ulospäin. Unelmat pitävät minut hengissä ja kantavat ajasta toiseen.

 5. Luen kaiken, mikä eteeni sattuu. Lukemisen suhteen olen kaikki ruokainen. Meillä on valtavat määrät kirjoja. Nykyään olen tosin löytänyt uudelleen kirjaston. Saaren kirjasto on aivan loistava!

 6. Antiikki on rakkauteni ja paheeni.

 7. Perheeni on suurin aarteeni.

Aamupakkasia

Kylläpäs sää lupaa suhteellisen lämpimän maaliskuun vaihteeksi viilenevää! Viikonlopun asteluvut ovat kylmän kalseat ainakin aamuille. Olen odottanut niin innoissani aurikoisia ulkoilupäiviä ja kaukoputken ja kiikareiden kanssa ulkoilua. Muuttolintuja on saapunut paljon ja minä en ole ehtinyt työkiireiden takia bongata yhtään. Haaveissa oli, että olisimme viikolla ehtineet käväistä maalaamassa maalla valmiiksi lattian toiseen kertaan. Pitää kääntää asiat positiiviseksi. Voin laittaa villasukat jalkaan ja nauttia uunin pehmeästä lämmöstä ja keskittyä leipomiseen. Kivaa!

Köökin ikkunalla, The Kitchen Window

Molemmilla keittiön ikkunoilla on tällainen puinen hylly kaikenlaiselle tarpeelliselle. Tämä ikkuna on valoisampi, joten myös kasvit viihtyvät hyvin. Yrtit kasvavat yrttikorissa: suolaheinää, basilikaa ja timjamia tällä kertaa. Helmililjoja on siroteltu kasvamaan vähän joka paikkaan. Viimeiset laitoin ihan vain purkkiin ja veteen kellumaan, kun multakin loppui jo kesken. Radion päällä odottaa joulukuusi maahan pääsyä. Se onkin sitten ainoa lajiaan. Pitää pohtia paikka huolella.

Nuppuja

Ensimmäisiä hankintoja Pastorilaan oli tämä kaktus, joka kukkii näin pääsiäisen aikoihin. Tänäkään vuonna se ei tuota pettymystä, vaikka on joutunut koville kuluneen vuoden aikana ja menettänyt osan kasvustostaankin. Kaktus vietti viime kesän ulkona ja kun ulkoilmat kylmenivät se jotui remontin keskelle pölyyn ja pimeyteen ja sitä siirrettiin aina sivummas ja sivummas. Sitten tuli sisällekkin viileämpää, kun sähkötyöt olivat kesken ja siirsin kaktuksen porstuaan. Siellä oli ainakin valoa, joskaan ei lämpöä paljon enempää ja ohikulkiessa huomasin sen ja muistin antaa vettä. Yhtä hyvin ei käynyt joulukaktukselle, joka ei selvinnyt talven yli. Porstua ei taida ollakkaan hullumpi paikka kaktukselle kasvaa. Taidankin jättää sen kesäksikin tähän roikkumaan ja katsoa, miten menee. Sitä ennen saamme nauttia pääsiäiseksi aukeavista kukista.

Muuntajan ovi

Muuntajakoppiin oli tällaiset kauniit pariovet. Miksi muuntajakaappiin on näin kauniit ovet? Tiedän, että maali on rapistunut ja moni ei näe ovien kauneutta enää aikojen kulutuksen jälkeen. Ennen ei tehty laakaovia, eikä kai muutenkaan saanut liukuhihnaovia. Siksipä kai niinkin arkiseen ja itseasiassa aika rumaankin muuntajan betonikoppiin teki puuseppä ovet. Koppi sinänsä ei pysäytä, eikä saa ihailevia katseita. Ovet voisin ottaa mukaani ja käyttäisin, jos ei Pastorilan sisätiloihin kuitenkaan, niin vaikka maakellariin. Olisikin aika hieno sisäänmeno. Hevoskärryt löytyivät taas Pyynikin rannasta. Ne ovat kesäteatterilavastusta.

Leipäkoneleipää

Nyt on tehty ensimmäisen kerran leipää leipäkoneella. Sovelsimme heti ensimmäistä reseptiä omanlaiseksi ja laitoimme sekaan pellavansiemeniä. Leivästä tuli aika pieni, joten vielä eivät ole mittasuhteet aivan kohdillaan. Mutta hyvää oli! Ja parasta on se, että itse tietää, mitä leipä sisältää. Sain myös vinkin sivuille, mistä löytää paljon leipäkoneelle ohjeita. Kiva! Alan varmaan viikonloppuisin hyödyntämään konetta, niin että leipominen ajastetaan aamuyölle, jolloin aamiaispöydässä on ihanan tuoretta ja lämmintä leipää. En jaksaisi itse herätä leipomisen takia kukonlaulun aikaan, joten ihan kiva, että tällaisia koneita on olemassa.

Kartanon aita

Tätä aitaa on jäljellä enää vain palanen, muutamia metriä. Se kuitenkin pysäyttää ohikulkijan ja saa uteliaan palaamaan tarkastelemaan asiaa. Mistä on kysymys? Miksi aita on tuossa, missä ovat sen rakennukset? Aita sijaitsee Pyynikin Trikoon alueella ja on aikoinaan kuulunut kartanon etupihan katseenvangitsijoihin. Kartanoa ei ole enää olemassa, vain pala aitaa. Aika pysähtyy aidan luona ja mielikuvitus lentää kauas menneisyyteen. Haluaisinpa nähdä, millainen päärakennus on joskus ollut!

Kevätkuvia pihalta

Vietin aamun tunnit kameran linssi suunnattuna jyrsijän lumitunneliin. Pikkuvarpuset pitivät uskollisesti seuraa suuaukolla. Hiirulainen oli vaan niin nopea ja arka sieppaamaan siemenen kerrallaan, etten onnistunut saamaan sitä tänään kuvaan.

Yksi pikkuvarpusista tuijotti minua herkeämättä koko aamusession ajan. En olisi kyllä arvannut, että jaksoi noin pitkään minua tuijotella.

Lopulta luovutin ja ja kiersin talon toiselle puolelle katsomaan, miten villiviinin alut ovat menneet talven yli.

Raparperi nostaa päätään lehtikasan alta.

Aamulenkillä Jalkasaaressa

Sunnuntai-aamuna viikko sitten suuntasimme aamulenkille Pyynikiltä alas Pyhäjärven jäälle. Kävelimme jäitä pitkin läheiseen Jalkasaareen, jonne tosin pääsee ihan kuivinkin jaloin kesäaikaan siltaa pitkin uimarannalta. Kiipeilimme osittain vielä lumisilla ja jäisillä kallioilla aivan saaren kärkeen. Pyhäjärvi napsui ja valitti jääkuortaan. Railot repesivät silmiemme edessä. Äänellisesti en ole ole koskaan kuullut sellaista jäiden paukkumisen voimaa. Ehkä se onkin järvellä erilainen kuin merellä.

Päivän työ

Oksakohdat käsiteltiin lakalla kolme kertaa. Välissä aina hiottiin ja imuroitiin.

Lattiamaalia on ensimmäinen kerros maalattuna. Näyttää niin hyvältä tähän saakka! Huomenna jatketaan.

Pyynikin trikootehtaalla

Viikonloppu Tampereella. Tampere, Suomen teollisuuden kehto. Siellä sytytettiin muuten Suomen ensimmäinen sähkölamppu. Muistan isoäitini tarinan lapsuudenkodistaan, kun heille tuli maalle sähköt ja äiti laittoi pirtin kattoon lamppua. Siinä oli henki mennä, kun mitään ohjekirjoja ja muita ei tietenkään ollut olemassakaan. Näiden kuvien tunnelmissa heräsin lauantaiaamuna. Vaikka Pyhäjärvi kylpi aamuauringossa suoraan ikkunan alla, minä kuikuilin ylös ja sivulle ja ihailin hiljentynyttä tehdasta, mutta kuulin sen täydessä toiminnassa. Vanhassa tehdasmiljöössä on jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa.

Kotona jälleen, At Home Again

Jokaisessa Lantliv-talossa pitäisi kuulemma olla tällainen kynttilänjalka. Identtinen kappale sai kodin Pyynikin harjulla sijaitsevasta vanhasta talosta.

Pesä on tyhjä, The Nest is Empty

Olen lähdössä reissuun tyttäreni kanssa viikonlopuksi. Tiedossa on tyttöjen viikonloppu. Shoppailemme, haaveilemme, puhumme ja koluamme antiikkiliikkeitä ja vanhaintavarain kauppoja ja ennen kaikkea nautimme tunnelmasta ja keväästä. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ikkunat auki! Open the Windows!

Tästä se alkaa! Yksi kevään kohokohdista on se, kun saa aukaista ikkunat. Mikä ihana tunne! Samalla kun työnsin tämän ikkunan auki muistin, että verho pitää jättää kesällä alkuiltaan saakka alas, jotta huoneen lämpötila ei kesäisin nouse paahtavaksi. Heti, kun aurinko on kääntynyt toiselle puolelle taloa, verhot voi aukaista ja samalla sulkea toisella seinämällä olevat. Rakastan näitä kesärutiineja ja erityisesti sitä, että ikkunat tosiaankin ovat selällään auki päivästä toiseen!

Kassakuittipaperia ja tasoitetapettia

Parhaat työkalut: mittanauha, rulla kassakuittipaperia ja paperiteippiä.

Kassakuittinauha tulee seinälevyjen saumojen päälle. Se kiinnitetään seinään vain vedellä, koska tarkoituksena on antaa liikkumavaraa tapetin alla.

Alakerran työn alla oleva makuuhuone näyttää nyt tältä. Onhan se tietenkin suurin muutos, kun vielä muutama kuukausi sitten vain pelkät hirsiseinät olivat pystyssä. Seinät ovat nyt saaneet tasoitetapetin. Hengittävä sekin. Tämän päälle tulee vielä pohjamaali ja sitten tapetti. Sekin on jo valittu.

Kaksijakoinen kevät

Kevät on kaksijakoinen. Kun toinen kohta on vielä aivan lumen peitossa, toisessa kohtaa vesi virtaa, kivi on ympäröivästä kinoksesta huolimatta sula ja ruohonkorsi näkyy tolpan juurella. Olen niin iloinen, että jaksoin syksyllä haravoida rakennusmateriaaliröykkiöistä huolimatta etupihan lehtikasat. Ja niitä lehtiä olikin paljon. Haravoin suoraan ison pressun päälle ja sillä ne vedettiin niitylle kompostiin. Hah, on sitä malttamaton! Nyt haluaisi kaikki loput lumet pois ja päästä äkkiä raaputtamaan maata ja tutkailemaan, mikä on mennyt talven yli ja mikä ei.

Vielä on vähän lunta, Some Snow

Ihanaa maanantaipäivää! Lumi sulaa vauhdilla. Talvi on kunnolla taittunut ja kevätaurinko paistaa lämpimästi.

Tuoremehua, The Fruit Juice

En ole vielä tainnut kertoa mehulingosta. Tämä on mainio! Nyt menee porkkanat mehuksi, appelsiinit, tomaatit ja kaikki muutkin lissahtaneet hedelmät, joita kukaan ei viitsi enää sellaisenaan syödä, mutta jotka ovat silti käyttökelpoisia. Kuvitelkaa minua jonakin päivänä istumassa lasikuistilla aamupalalla tuoremehun kanssa ja laskemassa aamun lintusaldoa ruokintapaikalla. Tänään oli muuten ilmestynyt uusi lajikin, mutta kun kamera ei ollut jalustalla valmiina, oli turha toivoa onnistunutta valokuvaa.

Perjantai-ilta

Kalkkunamakkarat saamassa väriä paistinpannulla. Tätä ennen ne keitettiin kasvisliemessä.

Kasvismakkaroita: ohrasuurimoita, porkkanaa, selleriä, sipulia ja palsternakkaa.

Kalkkunamakkarat valmiina keitettäväksi. Vihreä on persiljaa. Nyt osaan tehdä makkaraa! Olimme kurssilla illalla. Pitkäaikainen toiveemme on ollutkin osata tehdä itse makkaraa. Parempaa kuin, mitä Suomessa saa ostettua kaupasta. Haluamme myös tietää, mitä ruoka sisältää. Emme halua väriaineita, lisäaineita, eikä mitään ylimääräisiä ainejatkeita, ei edes jauhoja makkaraan, kiitos! Vaan, puhdasta hyvää ruokaa. Makkarakin voi olla sellaista, kumma kyllä. Illalla sitten tehtiin makkarasta erilaisia versioita. Oli kasvismakkaraa, kalkkunamakkaraa, joulumakkaraa jne. Minä olin ryhmässä, missä tehtiin kalkkunamakkaraa. Koska en syö sianlihaa, olen hieman enemmän kuin rajoittunut ruoka-aineiden käyttäjä. Kerrankin onni suosi minua, eikä tarvinnut selitellä mitään. Se on iso juttu! Olipa niin hyvä mieli kotiin tullessa. Ihania ihmisiä! Huippuihania ihmisiä, mahtava tunnelma ja oikeasti hyviä makkaroita. Maalaiselämä on ainutlaatuista niin monella tavalla.

Tiedossa kaupunkipäivä

Tänään on kaupunkipäivä. Olisi kaikenlaisia asioita toimitettavana. Siinä vierähtääkin aina muutama tunti. Harmittaa siinä mielessä, etten eilen oikein saanut mitään aikaiseksi. Tänään olisi voinut, vaikka inspiraatio iskeä. Tai sainhan minä jotain tehtyä:löysin mutkien kautta rakennuspiirustusten tekijän. Aiemmista kokemuksista poiketen ammattilainen on tällä kertaa rakennusinsinööri, eikä arkkitehti. Ja hänellä pitäisi olla kokemusta tällaisista vanhoista taloista. Tarvitsemme ullakkon rakentamista varten piirustukset. Yläkertaan tulee päätyihin makuuhuoneet ja keskelle aula, mitä muuta, se jää nähtäväksi. Meillä kun näillä projekteilla on tapana levitä. Olemme siis jouduttaneet aikataulua ja kakkos- ja kolmosvaihe käynnistyvät limittäin heti, kun paperityöt on hyväksytty. Kakkosvaihe on alakerran toisen puoliskon restauroiminen ja kolmosvaihe on yläkerran rakentaminen. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, mutta samako se nyt, jos työkalut leviävät vähän laajemmalle alalle kerralla. Näillä purkeilla on muuten myös tarinansa, kuten kaikilla esineillä ja asioilla Pastorilassa. Nämä ovat Eläintieteellisen museon vanhoja lasipurkkeja. Lapset olivat ratketa liitoksistaan, kun selvitin, mitä kaikkea niihin voisi kerätä ja säilöä: käärmeen nahkoja, linnun luita ja petolintujen kynsiä. Harmi, kun ei ole Halloween! Noista saisi aika hurjia ideoita. Todellisuudessa täytän purkit simpukoilla, hiekalla, meren kuluttamilla kivillä ja haaveilla tai voihan se olla, että kakkosvaiheen purkuvaiheessa löytyy lattian alta jotain mielenkiintoista!

Maata näkyvissä!

Odottelen muuttolintuja. Kamera on koko ajan viritettynä keittiön ikkunalla kohti lintujen ruokintapaikkaa. Vielä ei ole näkynyt muuttovieraita. Vakituisia kävijöitä ovat pikkuvarpuset, tiaiset ja käpytikat. Maaläntit suurenevat päivä päivältä. Ajattelin tänään lapioida hieman kesää takapihalle. Se sulaa ja kuivuu nopeasti. Saunasta on sitten kiva päästä vilvoittelemaan portaille. Penkki, joka on tavallisesti talvehtinut talon seinustalla on nyt nuotiopaikalla. Sinne asti ei viitsi saunaiholla mennä. Ja kohtahan sitä voi aloittaa grillauskaudenkin!

Taivas, The Sky

Sunnuntaina kuu möllötti näin kivasti kirkkaalta taivaalta.

En onnistunut saamaan kuin yhden kuvan tästä urheilijasta, kun naapurin aikamiespoika tuli paikalle ja kertoi kuulumisiaan. Ja vaikka hän toisti useita kertoja ja kovalla äänellä viettävänsä loppukuusta syntymäpäiviään, niin arvatkaa, menikö minulta päivämäärä ohitse. Ei kahteen asiaan voi kai keskittyä yhtä aikaa?

Eilen illalla kuu näytti sitten tältä. Tähtitieteilijöiden mukaan nyt parhaillaan olisi menossa auringossa valtavia purkauksia, jotka aiheuttavat kauniita revontulia koko maan ylle etelää myöten. Kamera siis valmiina, jos onnistaisi.