Joulukuu rannalla

Merivesi on korkealla. Hiekkaranta on kutistunut kolmasosaan. Rantaveteen on keräytynyt irtonaista jäähilettä, joka alkaa suurena aaltomassana velloa, kun aavalta tulee suuria aaltoja.

Keskipäiväkin oli kovin pimeä. Ensimmäinen majakka valaisi täällä jo 1770-luvulla 16 sylen korkuisena. Nykyisen majakan valo kantaa 19 meripeninkulmaa eli 29.6 kilometriä.

Aallonmurtajan suojaamassa satamassa on ohuen ohut jääpeite. Sen takana möyryävät talviaallot. Suuret aallot näyttävine vaahtopäineen tulevat niin epätasaisesti, että harvoin onnistun niitä kuvaamaan näin kaukaa.

Miten muuten voikaan valo ja taivaan väri vaihdella näin lyhyellä aikavälillä näin paljon!

Veivaa, veivaa!

Olen ollut ilmeisesti erittäin kiltti tänä vuonna ! Pastakone on ollut toivomuslistallani pitkään ja siinä se nyt on, komistus!  Lähden ostamaan lisää jauhoja ja sitten veivaamaan.

Hyvää Tapania!

Aaton tunnelmaa

Hyvää joulua!

Jos voisin...

Jos voisin täyttäisin joulusukan valolla ja lämmöllä, 

kirkkailla kesäpäivillä 

ja lempeällä merituulella, 

sylillisellä niityn kukkia,

perhosen herkällä lepatuksella, 

haikaran kutsuhuudolla,

rantahiekalla varpaiden välissä,

kellarin oven narinalla tuulessa,

juolavehnän luikertelulla kasvimaalla, 

heinäsirkan sirityksellä, 

kotitikan nakutuksella sähköpylväässä, 

vellikellon kajahduksella,

ja juhannussalon ylväydellä.

Odotan niin kesää talven keskelle!

Heihei! Täällä ollaan!

Heihei! Meillä ei tapahdu oikein mitään! 

Pastorilaan saapui uusi postilaatikko kuitenkin. Naapuri kysyi, että ihan lukollinenko piti hankkia? Kyllästyimme kuivaamaan postia pyykkinarulla. Saaristossa, kun eivät nuo postilaatikon kannet pysy tuulelta kiinni.

Niin ja uusi, vanha villamatto on koekäytössä. Se on suurempi kuin vanha, mutta ei aivan yhtä ihanan pehmeä paljaiden varpaiden ja tassujen alla. Vanha matto jäi alle kaiken varalta. Pitää makustella. Miltä näyttää? Puusohvan patja tarvitsisi uuden kankaan. Minkä värin nappaisin matosta kankaaseen?  Puusohva on vanhan vihreä, enkä kyllä toistaiseksi jaksa alkaa poistamana maalia ja maalaamaan uudestaan. 

Kirjapinot kasvavat tasaiseen tahtiin. Haluan NORMIELÄMÄN takaisin! 

Mitäpä tähän enää muuta.

Kaiho

Tässäpä me kaksi haaveilemme Pastorilasta. Viikot vierivät kaupungissa ja flunssa on pitkittynyt ikävästi. Lumikin on maahan satanut. Pitäisi päättä, missä vietämme joulun. Joulua on aloiteltu nyt kaupungissa, mutta tuntuu kurjalta, että Pastorila odottaa pimeänä kotiväkeään. Ruusa-kissakin on lakannut laskemasta päiviä ja keksii itselleen leikkipuuhaa pitääkseen itsensä aktiivisena.

Illan sininen hetki on kaunis. Sytytän kaupunkikodin uuniin tulen ja toivon olevani jossain muualla, Pastorilassa...

Kuulumisia

Viime viikot ovat olleet kovin epätodellisia perheessämme. Minä, joka en ole koskaan sairaana sain influenssa-rokotteesta vuosisadan flunssan. En keksi, mistä muustakaan se olisi tullut. Kuume kaatoi sohvan pohjalle, lihaksia särki ja joka ikistä niveltäkin, jopa sormissa. Lääkärin mielestä kaksi sairaspäivää riitti ja palasin ilman ääntä töihin. Voisin kirjoittaa paljonkin töistä, mutta todettakoon vain, että teen luopumista vanhasta kauniista ja historiallisesta kiinteistöstä. Olen aloittanut siinä työurani, yhden niistä. Opiskellessani teimme opintomatkan, jonka yksi kohde oli juuri tämä kyseinen kiinteistö toimintoineen. Enpä olisi arvannut, että tiemme joskus kohtaavat. Nyt käyn luopumisen tuskaa. Jopa niin paljon, että siitä piti näköjään kirjoittaa.

Perheeseemme on kuulunut myös muuta oheistoipumista lapsen silmäleikkauksista. Ne ovat nyt onnellisesti ohitse ja ensi viikolla alkaa taas arki. Arkeen jää vielä valtavat ammattikirjallisuuspinot, jotka ovat valuneet pöytäpinoista jo kauan sitten lattiapinoiksi ja tietokoneen hurina ja printterin raksutus. Näissä kuvissa ne eivät sentään näy. Osaaan kiertää ne myös taitavasti pölyimurilla. Puolisoni kirjoittamisurakka on vähentänyt kaikkea muuta toimintaa. Olemme perheenä tehneet vain kaikkein oleellisemman, yrittäneet antaa tilaa ja aikaa. En tiedä, onko sillä ollut merkitystä. En ole ainakaan puhunut remontista, tapettivalinnoista tai mistään muustakaan, mikä on niin suuri osa arkeamme tavallisesti ja mikä myös innoittaa tämän blogin kirjoittamiseen.

Viikko sitten myrsky repi saarta. Nukuin levottomia öitä johtuen paljolti lehtien ja uutisten varoitustulvasta. Ainahan saaristossa syksyisin tuulee kovasti ! Hermoiluni kertoi varmaan enemmän stressistä ja väsymyksestä. Mitään vahinkoa ei syntynyt. Mökkikierroksella pelastimme yhden mökkiläisen sahaamalla tielle kaatuneen puunrungon pois tieltä.

Näihin lauantaiaamun tunnelmiin päätän raporttini. Kuten ylimmästä kuvasta näkee pilkahduksen ikkunasta, talvi ei ole vielä tullut. Pastorilassa tuoksuvat silti lasten illalla leipomat piparkakut. Marraskuu kääntyy aivan pian joulukuuksi. Mukavaa lauantaita !

Ikuisuus

Kävin loppukesästä Vapriikissa Terrakotta-armeijan ja Kiinan keisarien aarteet-näyttelyssä. Näyttely oli vaikuttavampia, mitä olen koskaan Suomessa nähnyt. Olen aina halunnut nähdä tämän maailman kahdeksannen ihmeen ja kyllä se olikin sen arvoinen. 

" Kiinan ensimmäinen keisari, Qin Shihuangdi, oli yksi maailman mahtavimpia hallitsijoita kautta aikojen. Yli 2 000 vuotta sitten hän loi valtakunnan, jonka perustalta kehittyi myöhemmin nykyinen Kiina. Ensimmäinen keisari halusi elää ja hallita ikuisesti. Hän rakennutti itselleen valtavan maanalaisen hautakompleksin, jota vartioi terrakotta-armeija. Se löytyi sattumalta vuonna 1974".

Pastorilan ikkunalla vartoi nyt osa  Qin Shihuangdin tuonpuoleisesta armeijasta. Maanpäällinen ja tuonpuoleinen kohtaavat nykyisyydessä.

Sadeviikon raportti

Viikko on mennyt sateessa. Ilma on uudestaan lämmennyt ja räntä, mikä ehti jo maahan asti, sulasi nopeasti pois. Olen ahkerasti tutkinut sääkarttoja ja aina sateen tauotessa yrittänyt ehtiä ulos tekemään vielä syksyn viimeisiä pihapuuhia.

Eipä sitä ole paljon ehtinyt. Sain kuitenkin haravoitua osan pihaa. En tosin tätä osaa pihaa. Tämä saa jäädäkkin havunneulasineen tällaiseksi. Millähän saisi muuten elvytettyä aidan takana näkyvän vanhan katajikon?

Talvisuojan runko on pystyssä. Tänään se saa vielä peltikaton ja sen alle suojaan puutarhatraktorin varusteineen. Polkupyörätkin sinne mahtuvat ja puutarhapöytä, joka ei mahtunut kasvihuoneeseen ja ehkä jotain muutakin. 

Nököllään olevaan niityn porttiin on ostettu uudet tuhdimmat saranat.

Mutta sisällä Pastorilan köökissä tuoksuvat kaneliässät ja vuoden ensimmäiset piparkakut. Se on jotain se! Ainakin lasten mielestä.

Kaneliässiä lasten kanssa

Jälleen yksi sadepäivä. Lämpimän kesän jäljiltä ikkunalla olevat vanhat lasipurkit ovat lähes tyhjiä. Kaneliässät ovat olleet jo useamman päivän to do-listalla ja koska ulos ei pääse tänäänkään rakentamaan talvikatosta, niin teimme lasten kanssa pikkuleipätaikinan.

http://www.valio.fi/reseptit/kaneliassat/

Kokeilimme tätä helppoa reseptiä ja se osoittautuikin oikein hyväksi. Eka erä on nyt tehty ja maisteltu. Nyt voi alkaa miettimään, millä pikkuleivillä täyttäisi seuraavan purkin.

Sadepäivän juttuja

Nämä lelut ovat lasteni suosikkeja. Ne ovat paikallisia museoesineitä, joten niillä ei saa enää leikkiä. Mutta ei sille mitään voi, että käsi hellästi sipaisee puusta veistettyä eläintä tai kokeilee nahasta tehdyn pallon painoa arvioiden, mitä sen sisällä on: kivi, villaa vai onko pallo kokonaan puusta veistetty.

Ullakko on muutenkin aarteita täynnä. Saman kaltaisena muistan omien isovanhempieni maatalon. Vintti veti kummasti puoleensa. Aikuisena asioita vain näkee eri tavalla ja kiinnittää eri asioihin huomionsa.

Aurinkopaikka

Kun uuni on lämmin ja aurinko paistaa viimeisiä syksyn lämpimiä säteitään.

Se on haastavaa siirtyä aurikopaikan mukana, kun niin makeasti nukuttaisi. 

Ihanaa tiistaita kaikille!

Talvisuoja

Liiterin päädyssä oli valtava ruusupuska. Todellakin oli. Eilen se poistettiin kokonaan ja paikka näyttää nyt tältä:

Toiseen päätyyn rakennettiin tänä kesänä puuliiteri ja sen etuosaan pihan puolelle puutarhakaappi, jonka kaksoisovet näkyvät kuvan oikeassa reunassa. Mielestäni toinen pääty kaipasi samanlaisen "lisäosan". Tämä tulikin nopeasti ajankohtaiseksi, sillä kaikki talvisuojaan menevä, ei mahdu enää varastoon. Puutarhatraktori lisävarusteineen olisi jäänyt tänä vuonna taivasalle, sillä päävarastoon on mahdutettu puutavaraa, puuntyöstövälineitä ja mm. höyläpenkki.

Niinpä päädyimme ajatukseen, että teemme pikapikaa liiteriin toiseen päätyyn katoksen. Tilasimme eilen lisää puutavaraa ja se tulee saareen tiistaina tai keskiviikkona, jolloin pääsemme tekemään katosta. Katoksen alta poistettiin eilen valtava ruusupuska ja pyykkinarut, joiden kiinnikkeet näkyvät seinässä.

Eikä siinä kaikki! Katoksesta tulee tietenkin väliaikainen. Myöhemmin tehdään niitylle rankalato, jonne saa tulevaisuudessa talvisäilöön menevät tavarat ja liiteri laajennetaan, niin, että siihen saadaan lämmin verstas. Eikö olekkin mainiota! Haluan ainakin pylväsporakoneen ja ....

Tuolipula

Olohuoneen lankkupöytä otettiin käyttöön viime viikonloppuna. Siirtelin köökistä aamiaispöydän tuolit pöydän ympärille. Miten ihmeessä valkoisia tuolia voi olla vain viisi! Olin aivan varma, että niitä on enemmän. Ruokapöytä on mitoitettu kymmenelle ihmiselle. Neljä tuolia mahtuu kevyesti molemmille puolille ja päätyihin yhdet.

Alunperin oli suunnitelmana siirtää vanha puusohva tapettiseinää vasten. Se on liian lyhyt, koska pöydästä tuli niin pitkä. Lattialankkuja ei kertakaikkiaan raskinut lyhentää. Kyllä niitä oikeasti vähän lyhennettiin kuitenkin.

Toisena suunnitelmana oli vanhanaikainen penkki toiselle puolelle pöytää. Sellainen löytyy nuotiopaikalta, mutta oikeastaan en halua siirtää sitä sieltä poiskaan. Uusi penkki ylijääneistä lankuista syntyy vasta ensi keväänä, jos ehdimme puutyökursseille.

Siirtelin sitten näitä valkoisia tuoleja köökistä pöydän ympärille ja ne ovat kyllä niin kauniin keveitä rimpsutyynyineen, että saavat nyt jäädä tähän toistaiseksi, ehkä pysyvästikin. Pöydän jalkahan on myös valkoinen, joten sopivat toisiinsa kokonaisuutena.

Mutta köökissä on nyt tuolipula. Onhan siellä kyllä ennenkin istuttu jakkaroilla. Mutta eikö niin, että saan alkaa etsimään taloon lisätuoleja?

Ja kurkkaus vielä pöydän alle. Pahoittelen, etten ole vieläkään saanut huiskittua kipsipölyä hirsiseinältä.

Ja koska on yllättäen näin kaunis aurinkopäivä, lähden rakennuspuuhiin vielä ulos, jotka piti jo lopettaa tältä vuodelta. Siitä postaus ehkä huomenna...

Torkkupäivä

Kun päästin kissan ulos aamulla puoli viideltä, ei ollut vielä lunta maassa. Mutta mitenkäs siinä kävikään myöhemmin aamulla! Kissakin tuli sisään. Olemme molemmat nukkuneet pitkät päikkärit.

Kissan tassut ovat niin ihanat! Kyllä näillä kelpaa lumessakin kyllä tassutella.

Onhan se ihan satumaisema, kun eka lumi sataa. Kun toiset alkavat laskemaan päiviä jouluun, minä alan laskemaan päiviä kesään. 

Aidan takana on hyötytarha. Raskas aita tipahti saranoiltaan. Sitä ei taida talveksi enää kukaan korjata, mutta kiinni se pitää pitää, että jänikset pysyvät pois pihan puolelta.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Pitkiä viikkoja, long weeks

Takana on pari raskasta työviikkoa. Edessä loma. Ah, ihanaa! Sytyttelin kynttilöitä ja lyhtyjä ympäri taloa. Uunissa on tuli. Sen tarkoitus ei ole pelkästään tunnelman luominen, vaan se todellakin lämmittää taloa. Viikolla sisälämpötila tipahti 17-asteeseen. Joskus on lokakuussa ollut 16-astetta sisällä, mutta silloin olikin puolitaloa ilman lattiaa ja sähköä.

Tulevana viikkona ei ole paljon tavoitteita. Aion tehdä aivan tavallisia asioita. Ja se tuntuu tosi hyvältä ajatukselta.

Kipsipölyn seassa

Hitaasti, mutta varmasti alkaa olohuone muotoutua. Kullervon sotaanlähtö sai toistaiseksi tauluparikseen valokuvan isoisästä. Myöhemmin tähän tulee jotain muuta. Hirsiseinien väleissä on vieläkin kipsipölyä. 

Ruokapöydän paikka on suunnilleen tässä. Pöytä vaatii vielä laittoa, että sen voi ottaa käyttöön. Pintakäsittelystä käydään yhä taistoa viivytystaktiikalla. Kaunis se on joka tapauksessa.

Kattolamppu pöydän yläpuolelle on vielä aivan ajatustasolla. Ehkä sekin tässä muotoutuu kirkkaaksi mielikuvaksi, kun jaksaa pohtia. 

Flunssa on vetänyt mielen matalaksi. Lepoon on jäänyt liian vähän aikaan ja puolikuntoisena ei oikein jaksa mitään tehdä. Ulkona riittää vielä lämpöä, mutta voimakas tuuli jäähdyttää tasaisen varmasti ja se alkaa tuntua jo sisälläkin. Illalla laitettiin tuli ensimmäisen kerran uuniin. Se tuntui niin hyvältä!

Huomenta keskiviikkoon!

Huomenta keskiviikkoon! Ruusa-kissan paras vahtipaikka on aidan päällä. Tästä näkee sopivasti pääportille ja jopa sähköpylvääseen, johon kotitikka päivittäin hakkaa käpyjä. Ja mikä parasta, suoraan talon ikkunoista sisään, parhaillaan keittiöön asti.

"Olen naamioitunut. Pihalla on tylsää! Mitään ei ole tapahtunut tuntikausiin".

1.10.

Kylähaaste

Unelmien kylä -haaste

"Saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:
Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? 
Missä kylä sijaitsee?
Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? 
Millaisia naapurisi ovat?
Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?
Mikä kyläsi nimeksi tulee?

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia? "


Sain haasteen Saaripalstan ihanalta Sailalta ja haluan laittaa tämän eteenpäin Mysig-palstalle.


Haaste osoittautui erittäin hankalaksi. Innostuin valtavasti ja pohdiskelu nosti esille, erilaisia mielikuvia. Havaitsin, että olen kovin monijakoinen ihminen. Minussa asuu sekä kaupungin puutalokortteerin ihminen, mutta myös saaristolaiskylän ihminen ja vanhuuteni leppoisat illat haluaisin viettää Etelä-Eurooppalaisen vanhan kaupungin kivitalon seinustalla omalla vakituolillani seuraillen kadun varren elämää ja jutellen toisten saman ikäisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.


Ja päädyin tähän:

Rannikon vanha kaupunki. Puutaloidylliä.

Kauniita yksityiskohtia, rakkaudella vaalittuja koteja.

Pieniä putiikkeja ja kahviloita.

 Katuelämää sopivassa mittasuhteessa.

Mukulakivikatuja, jotka kesäisin täyttyvät turisteista ja elämästä. Talvisin hiljenevät.

Vanha ja uusi kohtaavat sopusoinnussa. 

Kuvat olivat Rauman vanhasta kaupungista eräältä kesälomamatkalta. Ihmiset siellä leppoisia, ystävällisiä ja puheliaita. Murre solui korvissani hauskasti. Oma kaupunkini on myös rannikolla. Siellä on vielä muutama vanha puutalokortteeli jäljellä. Mielessäni on jo ollut pitkään tehdä iltakävely kameran kanssa mukulakivikaduille. Mutta nyt kutsuu Pastorila kaupunkiviikon jälkeen vastuttamattomasti. Hyvää lauantaita kaikille!

Ovilöytö

Aivan yllättäen muita hankintoja tehdessä löytyi 10 eurolla ovi, joka on mitoiltaan kuin tehty eteisen ja salin väliin. Paikkakuntamme historian siivet havisevat ankarasti ovea käsitellessä. Olemme mykistyneitä. Oviaukko on tuottanut niin paljon päänvaivaa, että tuntuu uskomattomalta, että siihen löytyy jotain näin valmista ja näin yllättäen. Kuten kuvasta näkee kaikenlaista hauskaa on menneillään. Ja ei ainoastaan sisällä talossa, vaan myös ulkona. Olen niin innoissani!

Tältä ovi näyttäisi eteisestä käsin.

Oven kahvatkin ovat niin suloiset.

Ja jotenkin tältä se tulisi näyttämään toiselta puolelta. 

Ovi on muuten valtava. Se peittää nimittäin koko oviaukon, jossa on nyt sivuun vedetty haitariovi. Viereinen uuni on myös niin massiivinen, että ovi näyttää sen vieressä kovin pieneltä. Ainakin tästä kuva kulmasta katsottuna.

No, mitäs sanotte? Laitetaanko ovi tähän vai vieläkö mietitään muuta ratkaisua?

Puita Pastorilaan!

Tänä viikonloppuna on tiedossa puiden istutusta. Taimet haettiin jo viikolla ja istutettiin väliaikaisesti muurarin paljuihin. Aika haastavaa, koska suurimmat taimet ovat kaksimetrisiä. Nämä taimet auton peräkontissa ovat siis pieniä.

Ei muuten haittaisi ollenkaan, jos joku lukijoista tunnistaisi taimet. Tammet tunnistan, mutta tuossa ylemmässä kuvassa näkyvät yksilöt ovat arvoituksia vielä tässä vaiheessa.

Taimien mukana saapui myös kaksi vanhaa tuolia. Ne ovat jo porstuassa saakka. "Punaisemmasta" yksilöstä on jo poistettu yksi värikerros valmiiksi ja näkyvillä taitaa olla alkuperäinen maali. Se on myös paremmassa kunnossa. Toinen tuoli tarvitsee perustavaa kunnostusta. Mutta koska kyseessä on tuolipari, taidan ottaa ne molemmat mukaan puutyökurssille kunnostettavaksi. Olinkin jo hieman huolissani, että onko minulla tänä vuonna mitään puutyökurssilla työstettävää. Puoliso aikoo tehdä ruokapöydälle kaveriksi penkin lattialaudoista. Nämä tuolit pääsevät nyt pöydän päähän "isännän ja emännän tuoleiksi". Tuolit ovat peräisin anopin syntymäkodista, joten niillä on todella suuri arvo meille.