Keltainen ei ole koskaan ollut lempivärini. Ilmankos, koska se on aivan selvästi syksyn väri. Silti olin valinnut sitä mm. hääkimppuuni. Keltaiset ruusut ovat rakkauden kukkia väriltään.
En koskaan pukeudu keltaiseen, eikä Pastorilassa ole sisustuksessa missään keltaista. Silti se näin syksyisin tunkeutuu lähelle. Vanhat rakastamani puistohaavat saavat kauniin syksyn keltaisen värinsä ennenkuin muuttuvat punaisiksi. Ne yrittävät päästä myös porstuan ovesta sisälle. Naapurin seinäkin on keltainen. Olisin toivonut värin olevan kermanvalkoinen niinkuin meillä muillakin naapurusten vanhoilla taloilla, mutta iloitsen, että se on saanut värin ollenkaan ja että siinäkin rakennuksessa on nykyään elämää.
Hihii, keltainen on myös kevät. Nouseva aurinko, kuiskaus kesästä. Vaikka en fanita syksyä sen ilakoivammalla tunteenpalolla, keltaisesta tulee monia hauskoja muistoja. Morsiuskimppu on tallessa, se on aivan ihana kuivattuna. Tosin tällä hetkellä se majailee kuivakukkalaatikossa.
ReplyDeleteIhanaa seurata remontin edistymistä. Pastorila on unelma. Pihakin täynnä neliapiloita. Kiitokset taas kuulumisten jakamisesta!
Voih, sulla on ollut kaikki nämä vuodet kimppu tallessa <3 <3 <3
ReplyDeleteJa kuinka kivaa saada kommentti tänne. Lukijoita kyllä käy tasaiseen tahtiin, mutta kukaan ei oikein uskalla kommentoida :)