Miten erilainen äänimaailma onkaan järven rannalla! Järvi on tyyni ja levollinen, metsälinnut laulavat hajanaisesti männikön suojasta ja isot puut suojaavat rannan rauhaa. Suloinen levollisuus tarttuu ihmiseen. Sama levollisuus on vastassa aamulla, kun menee kahvikupin kanssa laiturille ottamaan aamun vastaan. Se hyväilee koko ihmistä ja kietoo pehmeään rauhaansa.
Meri on taas äkkipikainen, potkii vauhtia ja muistuttaa, että maailmassa on aina mahtavampia voimia kuin ihminen, linnut kovaäänisiä ja merituuli ei piittaa mistään. Ajattomuus ja iäisyys jatkavat kulkuaan toisella tavalla, omaa arvoituksellista polkuaan. Kaksi täysin eri maailmaa.
On se juuri niin, hyvin sanottu! Itse en ole koskaan ollut sinut järvien kanssa, ehkä siksi että en ole tottunut niihin, lapsuuteni meren äärellä ja veneissä viettäneenä. Järvestä puuttuu jotain, se on liian pliisu... eikä johda mihinkään, sitä pitkin ei pääse vaikkapa Kapmaahan, mikä on meressä juuri yksi "se juttu". Se on yhteys maailman ääriin.
ReplyDeleteOlet oikeassa tuossa yhteydessä maailmaan. Enpä ajatellutkaan sitä. Merellä on myös mahtiasema siinä, että järvet katoavat nopeammin. Järvet ovat haavoittuvaisempia. Katselin kotiin palatessa merta hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Miten, en osaa kuvailla. Pitää pohtia lisää asioita :)
DeleteEipä uskoisi, että vanhat parvekelasit mahdollistavat tuollaisen taidekuvan :) Kaunis!
ReplyDeleteOlin aika hämmästynyt peilauksesta. Sen nimittäin huomasi vasta kameran linssin läpi. Saunarakennus on oikea kierrätyksen jalokivi. Miehet ovat todellakin nähneet vaivaa rakentaessaan.
DeleteHieno postaus ja hyvin kuvailtu. Itse rakastan molempia, sekä tyyntä järveä että raivoavaa merta...
ReplyDeleteKiitos! Pitänee tänä kesänä käydä useammin järvimökillä, niin pääsee takaisin lapsuuden järvitunnelmiin. Kun meri on arkea ympärillä, niin se täyttää näköjään voimallaan ihmisen joka sopukan.
Delete