Pastorilassa on lankapuhelin. Se on Siemensin seinäpuhelin ja se oli eteisen seinässä, kun muutimme taloon. Tapetoinnin yhteydessä se otettiin irti ja poika halusi katsoa, miltä puhelin näyttää sisältä ja purki sen osiin. Löysin taannoin osat pojan vaaatekaapista ja se on odottanut, että joku sen kasaisi. Aion laittaa sen porstuan seinään. Kuvitelkaa, miten ihanaa on istua porstuan penkillä puhelinluuri korvassa ja leikkiä puhuvansa siihen!
:-) Ihana kirjoitus. Itsekin muistelen kaiholla lankapuhelimia, oman lapsuudenkodin numeron ja muutamien tärkeimpien lapsuudenystävien numerot muistan vieläkin ulkoa. Ja ainakin yksi niistä on edelleen käytössäkin, kun ystävättäreni äiti ei ole muuttanut.
ReplyDeleteMeillä saaristossa ei enää edes ylläpidetä lankapuhelinverkkoa, ehkä teillä on samoin. Jos puhelinlinja menee rikki, sitä ei korjata.
Lapsuuteni kesähuvilalla oli musta bakeliittipuhelin, se on puhelinunelmieni täyttymys. Ja kyllähän senkin numeron vielä muistaa ulkoa!
Saaren omasta puhelinluettelosta selvisi, että aika monella on vielä yllätyksekseni lankapuhelin. Saarellahan asustaa paljon vanhempaa väestöä. Ilmankos pihamme poikki roikkuu puhelinlanka. Se menee aivan etuoven edestä ja pääskyset tirskuvat siinä aina pari viikkoa keväisin ja naureskelevat portailla nukkuvalle mopsille ennenkuin huomaavat, etteivät pysty haastamaan riitaa tasapaksun nukkuvan otuksen kanssa.
DeleteSinulle olisi tunnustus blogissani :)
ReplyDeleteOih, kaunis kiitos! Olen kovin otettu :)
Delete