Sattumien summan seurauksena jäin tänään kotiin viettämään vapaapäivää. Hetken mietin, miten haluaisin sen viettää, kaupungissa vai maalla ja päädyin siihen, että kaupunkipiha tarvitsee minua enemmän. Sitä on laiminlyöty useampi vuosi, koska olemme niin paljon poissa. Häthätää olemme leikanneet nurmikon muutaman kerran kesällä ja orapihlaja-aita on leikattu niin myöhään loppukesästä, että on jo melkein hävettänyt. Jotkut kun leikkaavat sen neljäkin kertaa kasvukauden aikana. Oli se meilläkin aina ennen siisti.
Tänään siis käyn köynösruusujen keskelle ja voin ainakin aluksi leikkiä satavuotta nukkunutta prinsessaa. Illalla ei varmaan tunnu siltä. Kun saa köynösruusut siistittyä, pystyy terassin pesemään ja käsittelemään kesäkuntoon.
Kasvihuoneen vierellä on lisäksi pieni ruusutarha. Olen utelias näkemään, miten ruusut ovat selviytyneet talven yli. Niiden tarina on aika suloinen. Puolisoni yllätti minut eräänä loppukesän iltana. Hän oli käynyt puutarhalla hakemassa tomaatteja ostanut kaikki puutarhan loput jaloruusut. Niitä tuntui olevan pahvilaatikkokaupalla pihalla, kun aukaisin ulko-oven.
Kivipihalla odottaa kaksi suunnattoman suurta ja pöheittynyttä alppikärhöviritelmää. Niiden alasleikkaaminen tulee näyttämään masentavalta pitkän aikaa, mutta en tiedä muutakaan keinoa siistiä oksistosta syntyvää risukekoa.
Siis ruusuja ja alppikärhöä tänään. Sääkin näyttää suosivan.
Kärhöä katselin minäkin tänään ja risukasalta se näyttää enkä tiedä onko se talven jäljiltä hengissä. Ainakaan vielä ei näy mitään vihertävää.
ReplyDeleteSe on pitkään sellaisen risukasan näköinen, mutta kyllä jo lehtinuput pitäisi näkyä. Alppikärhön juuristo kannattaa suojata toisella kasvilla. Meillä kärhön alla kasvaa vuorenkilpi, vaikka en siitä nyt mitenkään kauheasti välitä. Mutta se ainavihanta ja antaa talvellakin lumen alle jäädessään suojaa.
Delete