Kävimme pienellä löytöretkellä rannalla, jonne pääsi autolla. Rannalla oli kalastajakylä ja melkein kaikki pienet sähköttömät ja vedettömät mökit olivat täynnä juhannusjuhlijoita.
Merkillisin ehkä koskaan näkemäni merimerkki. Merimerkki sen kai täytyy olla, vaikka se oli kuivalla maalla?
Siinä oli kahvatkin, molemmin puolin.
Tässä se on ystävänsä vieressä koko komeudessaan.
Ranta ei ollut kaikkein upeimpia dyynirantoja, mutta näkymä avautui aavalle merelle.
Vesi on täälläkin matalalla.
Rannalla ei ollut yhtään venettä. Kaikki kalastajaveneet olivat trailereilla oman mökkinsä seinustalla.
Tuli jälleen hyvä olo, vaikka eipä se huono ollut muutenkaan. Välitön meren, tuulen ja meren tuoksujen aistimus sen vain tekee ja se tekee niin hyvää ihmisille, että toivoisi, että voisi joka aamu herätä aivan rannalla.
Ihania rantoja teilläpäin, ihan kuin ulkomailta olisi!
ReplyDeleteTuo on minusta tavallinen laivaväylillä käytettävä poiju, niissä on nuo (tutkan aaltoja heijastavat?) kolmiolovet ja kahvat. Rantautuneet merimerkit ovat vaikuttavan näköisiä, niin massiivisia, vähän kuin näkisi jäävuoresta koko sen alaosankin.
Kyllä se varmaan sellainen kelluva merimerkki on, mutta tosi hätkähdyttävän näköinen maalla, hih.
DeleteIhanat rantakuvat! Tosiaan vaikea kuvitella että ovat Suomessa otettuja, niin eksoottisilta näyttävät.
ReplyDeleteRannat ovat täällä huikeita ja niitä on silmin kantamattomiin <3
Delete