Varis Vaakku

Olen sairastanut koko viikon. Sairaana pitäisi jäädä kotiin, mutta joskus on työelämässä sellaisia asioita, että ne on vaan aivan pakko hoitaa, koska ne vaikuttavat liian paljon toisten elämään ja seuraukset olisivat kauaskantoiset. Niinpä siis sinnittelin eiliseen saakka. Olin laskenut sormin päiviä, että pääsen kotiin sairastamaan tai oikeastaan parantumaan. Sairastaminen on oikeastaan aika epätoivoista aikaa. Parantuminen on positiivisempi sana, koska siinä on mukana odotus paremmasta huomisesta.

Ironisinta tässä on ollut, että olen menettänyt ääneni ja se on nimenomaan ollut työvälineeni tällä viikolla, puhuminen ja selittäminen. Olen raakkunut kuin Varis Vaakku. Muut ovat ystävällisesti kääntäneet sen seksikkääksi. Saivat jopa piristymään. Paitsi eräs, joka huomautti, että ääni voi jäädä pysyvästi tällaiseksi. Onhan sekin mahdollisuus tietenkin olemassa. No, pysyn nyt viikonlopun sitten ihan hiljaa. Lämmin kamomillatee on pitänyt minut käynnissä. Sitä aion juoda runsaasti nyt viikonloppunakin. Sekaan hunajaa tai sitruunaa. Paras kaverini on venäläinen teepannu.