Keskiajalla Suomessa humalan kulutus saattoi olla vuosittain keskimäärin 9 kiloa henkeä kohden. Kauppatavarana humala oli varsin kallista. Olut oli tärkein juoma. Naula humalaa (425 g) maksoi tynnyrillisen (47 kg) maltaita. 1800-luvulla humala syrjäytti perinteiset oluen mausteet, suomyrtin ja suopursun.
Humalan versoja voidaan käyttää keväällä parsan tapaan sekä salaattien raaka-aineena.
Humalalla on myös lievä rauhoittava vaikutus, joka perustuu emitähkien sisältämään eteeriseen öljyyn.
Humalan emitähkiä käytetään myös rohdoksena unettomuuteen, levottomuuteen sekä ruokahaluttomuuteen. Humalateetä käytetään unentuloa edistävänä rohtona. Humalakylpy illalla tai tyynyn alle pistetyt humalantähkät edistävät unentuloa.
Rakennuskaari 1.1.1734/2
7 luku
Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä
1 §
Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.
2 §
Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.
3 §
Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa talarin kustakin neljästäkymmenestä salosta. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja tehköön humaliston uudestaan.
KALEVALAN SANOIN:
"Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin, kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi; nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi. "Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän. Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan. "Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi.' "Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan; niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen, puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän.
No comments:
Post a Comment