Monday 31 December 2012

Vanhan Pastorilan vuosi 2012



Vanha Pastorila on ollut kohta kotimme 3 vuotta. Se on rakennettu todennäköisesti 1860-luvulla.  Kolmen vuoden aikana olemme purkaneet 80-luvun remontin jälkiä ja entisöineet rakennusta vanhoin hyvin menetelmin. Museovirastokin on ollut tyytyväinen, mutta ennen kaikkea me itse olemme olleet tyytyväisiä. Vuosi 2010 meni pohtiessa, 2011 meni purkaessa puoli taloa. Vuonna 2012 olemme harkiten kunnostaneet sen edellisenä vuonna puretun osan taloa.




TAMMIKUUSSA olohuoneessa näytti tällaiselta. Lattiat olivat vihdoinkin kiinni, mutta lämmitystä ei ollut. Kalusteita ja huonekaluja oli pinottu pitkin ja poikin ja niitä siirreltiin edestakaisin kulloisenkin remonttikohteen alta pois.




HELMIKUUSSA luulin, että pojat yllättävät minut ja rakentavat kesäkeittiötä salaa, kun pihalle ilmestyi erikoinen rakennelma. Vitsi tuli siitä, kun kaikki käyttökelpoinen purkutilanteessa otettiin talteen ja voitaisiin ehkä käyttää kovasti haaveilemaani kesäkeittiöön.




MAALISKUUSSA laitettiin makuuhuoneen seiniä ja oli niin lämmintä päivällä, että ikkunoita saattoi jo pitää auki. Ensimmäiset sulat maapläntit ilmestyivät ja vihreät ruohontupsut pilkottivat aidan vierellä.




HUHTIKUUSSA kiipesin ensimmäistä kertaa vintille. Luulin, että pohjoispuolen päätyikkuna on laudoitettu umpeen, mutta eikö siinä näyttäisikin olevan luukku ja aivan lukkokin?




TOUKOKUUSSA pystystimme niitylle kasvihuoneen.




KESÄKUUSSA aloitimme rantaelämän.




HEINÄKUUSSA maalattiin lattioita. Tässä kuva maalaamisen alkutaipaleelta.




ELOKUUSSA ihmeteltiin, miten viimeisteltäisiin seiniä. Ja edelleen ihmetellään. Kuvassa on sekä uusi, että vanha oviaukko. Yksikin riittäisi. Keinutuolit on pinottu työn alta eteiseen, joka odottaa seuraavaa suurempaa purkuvaihdetta.




SYYSKUUSSA katselimme haikeana merimaisemaa ja rantaelämästä oli pakko luopua.




LOKAKUUSSA tapetoitiin olohuonetta. Huonekalut alkoivat vyöryä kohti remonttia.




MARRASKUUSSA lämmitettiin ahkerasti uunia, jonka esi-isät löytyivät kesälomamatkalla Turun linnasta.




JOULUKUUSSA Pastorila sai oman ruustinnansa.

Sellainen oli vuosi 2012 Vanhassa Pastorilassa. Uudesta vuosi ahkerampi! Erittäin mukavaa viimeistä vuoden päivää 2012!

Sunday 30 December 2012

Yöllä on pyryttänyt



Kun aamu-unen rippeet vielä silmissä menin tänä aamuna köökkiin nälkäinen kissa jaloissani, kohtasi minua ensimmäiseksi ikkunasta yöllisen lumipyryn pimeä maisema. Kumma kun sitä ei koskaan saa kameralla vangittua sellaiseksi kuin sen oikeasti silmillä näkee. Ikkuna on kuin satumaasta!




Vanha pakkasmittari ikkunassa näyttää -7 astetta. Kun siitä vähentää saaren kylminnän mittarin maineen, niin jäljelle jää vain pari astetta pakkasta.




Pastorilassa on ollut vähän joulukukkia tänä vuonna. Tämä valkoinen hyasintti olisi voinut jäädä ainoaksi. Naapurit muistivat meitä joulutähdellä ja olohuoneen pöydällä on vieraiden tuoma kaunis tulppaanikimppu.




Valkeneekohan päivä tänään ollenkaan? Minulla on mielessäni kirja, jonka haluaisin oikeastaan lukea uudestaan. Sen nimi on Joulukortti (Paul Theroux) ja se kertoo perheestä, joka lähti joulun viettoon maalle, mutta eksyi matkalla. Todellisuus ja joulukortin maailma sekoittuivat ja joulusta tuli kiehtova seikkailu.

"Kaikkialla on taikuutta".

Saturday 29 December 2012

Kahden kerroksen väkeä





Mikähän noille linnuille on tullut, kun viikossa on siemenet kaikki?

Jäivät itseteosta kiinni! Nimittäin osa linnuista kauhoo siemeniä maahan. Sitten ne ruokailevat kahdessa kerroksessa. Osa maassa ja osa puussa. En ole kyllä ennen asiaan kiinnittänyt huomiota. Ei ihme, että varislinnutkin yrittävät apajille, kun maassa on vuorenkorkuinen ruokapöytä. Tilanne on kyllä nyt niin outo, että pitää ottaa aikalisä ja miettiä, miten tämän talviruokinnan oikein järjestäisi?

Mutta eniten ihmetytttää, että miksi niitä siemeniä pitää maahan viskoa?

Friday 28 December 2012

Tunnustuksia vielä vanhalle vuodelle

KIITOKSET TUNNUSTUKSISTA!

Olen saanut joulun alla kaksi kaunista tunnustusta. Kiitokset! Krisseltä joulukuun alussa ja Pulmulta marraskuun lopussa:

Krissen blogi kertoo saaristolaiselämästä:
http://frakenvik.blogspot.fi/

Pulmun Kuvallinen kokoelma kertomuksia on inspiroiva ja paljon puhuva blogi kuvallisin keinoin: http://pulppa.blogspot.fi/



 A BLOG WITH SUBSTANCE



Tässä kahdeksan asiaa minusta lasteni mukaan:

1. Pidän kissoista. (Olen tosiaankin eläinrakas. Ainostaan jyrsijät kaneja lukuunottamatta eivät kuulu lempieläimiini.)
2. Minulla on vihreät silmät. (Ehkäpä...)
3. Olen kiva lasten mielestä. (Tämä oli äitinä erityisen mukavaa kuulla!)
4. Pidän vanhoista taloista. (Niin pidänkin. Niissä on haastetta sopivasti. Ja pidän siitä, että elämä näkyy ympärillä myös aikana, jatkumona.)
5. Tykkään asua saaressa. (Kasvatan juuriani tänne.)
6. Bongaan lintuja. (Olen jopa käynyt bongauskurssin.)
7. Tykkään vanhoista kalusteista. (Ne ovat ajattomia ja vuosisatoja sitten hyväksi koettuja.)
8. Kala on lempiruokaani. (Saaressa, kun ollaan kerran).

Sopivia hiiren koloja



Ensin vaanitaan.




Ensimmäinen ulos.




Kyllä siellä useampi on.



Kaikki ulos vaan!

Meillä jatkuu hiirikissan koulutus. Koulutus on jo edennyt ramppitasolle. Ei sitten kissa ylläty, jos hiirillä sattuu olemaan rullaluistimet alla ja osaavat kovin temppuilla. Tosin nämä leikkihiiret näyttivät olevan kovin vaisuja kolosta ulos päästessään.

Thursday 27 December 2012

Maalla mökillä



Kävimme eilen pitkästä aikaa mökillä, maalla, mantereella. Se ei oikeastaan ole kaukanakaan kaupunkikodistamme, mutta käynnit ovat vuosi vuodelta vähentyneet, kun olemme kotiutuneet enemmän Pastorilaan. Kuu tervehti meitä kylmältä joulukuun taivaalta. Oli vaikeaa saada siitä kuvaa ilman jalustaa. Paremman kuvan säästin myöhempään postaukseen, koska siihen liittyy erityinen tarina.




Tällainen maisema tervehtii tien päässä. Se saa hengen salpautumaan oli vuodenaika, mikä tahansa. Aidatun laitumen sisällä on oma nimikkojärvi. Maisemaan ja kylään liittyy legenda suvun synnystä. Kuvan taustalla näkyvien pienempien ja suurten taustapuiden välissä virtaa joki, jota pitkin novgorodilaiset nousivat veneillään ja tuhosivat ja polttivat kaiken ryöstöretkillään.




Tässä maakellarissa talvehtivat Pastorilankin perunat. Pastorilan maakellari, kun on vaiheessa niinkuin moni muukin asia.




Kaksi alinta kuvaa ovat talon yläkerran parvekkeelta. Aurinko laskee ja maisema on hetken punasävyinen. Ensimmäisessä kuvassa puiden takana näkyy tasainen lumipeite järven päällä. Se on varsinainen joutsenlampi. Olen laskenut siinä kerralla satoja joutsenia muuttomatkoilla. Joka vuosi siinä pesii uskollisesti yksi pariskunta. Isomummo oli tarkka, että järven rantaan ei saanut mennä, kun siellä oli joutsenia. Nyt järveä kiertää lehmälaidun, joten sinne ei oikeastaan ole asiaakaan.

Viimeisessä kuvassa joki kuultaa. Se tekee juuri mutkan tällä kohtaa.




Wednesday 26 December 2012

Vapaus! Freedom!



Tämä on yksi vuoden kohokohdista! Kun pääsee jäätä pitkin mantereelle. Ei se ole virallisesti auki, kuten näkyy. Kulkuväylää ei ole aurattu. Mutta jää kyllä jo kantaa. Monet ovat ajaneet jo pari viikkoa. Me menimme tänään yli peräkärryn kanssa. On se niin ihanaa, kun voi kulkea oman aikataulun mukaan! Se on vapaus! Se on oikeus omaan kulkemiseen, omaan aikatauluun!

Jatkosormi



Pähkinät kuuluvat ehdottomasti jouluun. Niitä on vaan vaikeampi saada kuin aikaisemmin. Monet pähkinät on sekoitettu kummallisiin pähkinäsekoituksiin ja pussitettu lajitelmiin. Vielä muutama vuosi sitten kaupan hedelmätiskiltä sai tynnyristä saksanpähkinöitä. Tosin ostamista ei kannattanut jättää seuraavaan päivään. Pähkinöiden ostaminen vaatii siis kärsivällisyyttä ja erityistä kärsivällisyyttä näin joulun aikaan.

No, joka tapauksessa meillä on nyt saksanpähkinöitä ja maapähkinöitä, mutta ei pähkinänsärkijää! Olen etsinyt kaikki paikat, ei löydy! Malleja meillä on useampia, sellaisia pihtimäisiä ja design-särkijöitä, mutta yhtiäkään ei ole löytynyt. Siispä tänään mantereelle etsimään pähkinänsärkijää.

Tuesday 25 December 2012

Monday 24 December 2012

Hyvää joulua!



                               MERRY CHRISTMAS FROM THE OLD PASTORILA !

Sunday 16 December 2012

Keisarillisia pipareita tekemässä



Meillä on kaksi innokasta leipojaa. Leipominen meni jopa pienimmän mummolaviikonlopun edelle. Se on paljon se, näin äidin näkökulmasta. Mummon kanssa mennään sitten kuulemma maanantaina koulun jälkeen leipomaan. Se on lasten leipomispäivä.

Vasta muutamana vuonna olen onnistunut tekemään hyviä piparkakkuja. Kaikki edelliset kokeilemani reseptit tuottivat kivikovia piparkakkuja ja soveltuivat lähinnä joulukuusen koristeiksi punaisella silkkinauhalla somistettuna. Tulihan niistä joulukuusista kauniita ja tuoksukin ihana, muttta...

Muutama vuosi sitten sain ystävältäni ja työkaverilta hänen isoäitinsä säilyttämän piparkakkureseptin, jolla hän leipoi viimeiselle tsaarille piparkakut. Täydellinen resepti!Rakastan täydellisiä reseptejä! Kun sellaisen kerran löytää, hyvän ruoka- tai leipomisreseptin, niin siitä riittää iloa vuosiksi. Pitäisikin kirjoittaa sellainen Täydellisten reseptien-kirja. Resepti löytyy 2011-vuoden blogisivuilta.




Saturday 15 December 2012

Hyytävä jäätävyys





Talvi on hiipinyt saareen. Se tulee ensin viimana ja kosteutena. Sää vaihtelee talven lämpimästä nollakelista pakkaspiikkeihin ja jäädyttää kaiken. Lumi tulee hitaasti. Varsinaiset talvimyrskyt tulevat uudenvuoden tienoilla, jos vielä silloinkaan.

Kun huomaa viettävänsä yhä enemmän ja enemmän aikaa sisällä, on aika tarttua lyhyeen valoisaan aikaan päivässä ja reippailla ulkona, puskea kulku vasten tuulta ja kääntää sitten selkä tuulelle, niin että pystyy tarkastelemaan ympäristöä.

Odotan ahtojääkuutioita, merilauttojen rousketta, kun ne murtavat kulkiessaan jäätä ja puhuria laivan edessä, joka näyttää pimeässä siltä, että kaikki maailman demonit ovat liikkeellä. Talvi ja kesä ovat kauneimpia vuodenaikoja saaristossa. Ne ovat myös lupaus toisistaan.


Sunday 9 December 2012

Kaapin salaisuus







Köökissä on säilössä olohuoneen vanha tamminen kaappi. Kaappi on varsinaisesti putkiradiota varten, mutta sen sisällä on myös jotain mielenkiintoista: gramofoni. Se on mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Gramofonin patentoi vuonna 1887 Emil Berliner, ja se muistuttaa toimintaperiaatteeltaan Thomas Alva Edisonin 1877 kehittämää fonografia.

Putkiradio on perheessämme ahkerassa käytössä. Eilen sitä yritettiin virittää jouluradion taajuudelle, mutta allekirjoittaneen kärsivällisyys loppui kesken ja piti tyytyä toivelauluihin. Myöhemmin illalla kaapin syvyyksistä otettiin esille gramofoni ja soitettiin joululaulujen lisäksi foxia, Otsia ja Rautavaaraa.

Leppoisaa sunnuntaita!

Saturday 8 December 2012

Huomenta aamuun!



Meidän vapaa-aamut ovat niin hitaita. Viikolla kukin syö nopsasti aamupalansa ja huikkaa mukavaa työ-koulupäivää oven raosta. Viikonloppuina heräillään hitaasti. Parasta on kun köökistä leviää tuoreen leivän tuoksu. Leipäkone alkaa raksuttamaan aamuyöstä ja valmistuu sopivasti, kun uni alkaa hiipua. Tänään siivoillaan ja järjestellään olohuonetta.

Toivon totisesti, että säilytyksessä oleva huonekaluröykkiö eteisestä liikahtelee eripuolille taloa ja asettuu paikoilleen. Olen kyllä jo toivonut sitä pitkään, joten pitänee ryhtyä toimeen. Ja sama kuva värillisenä :)


Friday 7 December 2012

Sininen hetki



Loppuviikosta piti lauhtua. Toisaalta pakkasillakin on puolensa. Pari vuotta sitten oli tällainen talvi. Pakkaset tulivat joulukuussa ja jäätie aukaistiin jouluaattona. Lunta ei juurikaan ollut ja jäätiellä piti ajaa katse tiukasti oletetun mantereen suuntaan ja pysyä tarpeeksi kaukana laivojen valoista. Niitä jäätien merkkejä kun ei voinut pystyttää, kun ei ollut hankea. Tuuli vei ne mennessään saman tien. Saaristolaisille jäätie tuo sellaisen vapauden tunteen, että sitä odotetaan koko vuosi. Sille tunteelle ei taida löytyä omaa adjektiivia, substantiivi voisi olla vapaus. Ja SILTI, ei se merimatka mikään ongelma ole niinkuin monelle mantereella asuvalle. Kysymys on pelkästä asenteesta.

Tämä sinisen hetken kuva Pastorilasta kyläraitille on eiliseltä. Tänään oli taas niin harmaa päivä, ettei mikään kuva onnistunut. Sitä paitsi minulla oli sinisen hetken aikaan kiire kirjastoon, joka ei ole auki joka päivä ja sen jälkeen ruokakauppaan, joka tosin on auki yhdeksään. Ja on täällä toinenkin ruokakauppa, mutta sitä jotenkin kiintyy yhteen ja kauppiasperhekkin tuntuu kuin sukulaisilta ajan myötä.

Pastorila muuten näyttää taas asutulta ulkoapäinkin. Mies kaivoi varastosta tuollaiset perinteiset joulukyntteliköt ja ne nyt loistavat joka ikkunalla, eikä vain sellaiset voimakkaat remonttivalot. Verhotkin on taas paikoillaan. Vieläkö saisi tuon tapettipöydän kasattua pois. Toisaalta sen ääreen mahtuisi aiko monta jouluaterialle. Leppoisaa perjantai-iltaa!

Thursday 6 December 2012

Jääkukkia ikkunoissa



Talvella, kun ulkona paukkuu pakkanen ja sisällä on villasukat jalassa ja pehmeä lämpö leviää pikkuhiljaa uunista taloon ja virvoittaa aamu-uniset silmät, on riemastuttavaa aukaista verhot. Ikkunoissa on jäätähtiä. Jokaisessa ikkunassa ne ovat erilaisia. Luonnon omia talvikoristeita.