Wednesday 29 February 2012

vanhoja tapetteja, Old Wallpapers

Viikonloppuna, kun poltimme nuotiolla rakennusjätettä, siellä paloi eräskin tapetin pala. Olen ottanut sieltä sun täältä valokuvia viime kesän purkuaikaan ja joitakin isompia palasia on myös pelastettu myöhempää hyötykäyttöä varten. Ehkä niistä voisi tehdä kollaasin muistoksi. Olisi todella kivaa tietää, miltä vuosikymmeniltä tapetit ovat. Tapetteja halki vuosikymmenien -sivustoja kyllä löytyy netistä, mutta jotenkin tässä kohtaa minulla on sellainen täydellinen bloggi, etten osaa tunnistaa aikakausia. Olettaisin, että vanhimmat ovat sellaisia roisketapettien näköisiä. Sellaisistakin on näytteitä, mutten harmikseni löytänyt nyt valokuvaa. Varsin hankaliin paikkoihin pitikin kameran kanssa taipua. Ehkäpä ne kohdat olivat hankaluutensa ansiosta juuri säilyneetkin.

Tuesday 28 February 2012

Aurinko

On se vaan, niin ihanaa, että vihdoinkin aurinko paistaa pitkien talvikuukausien jälkeen! Aurinko on niin täynnä energiaa, että se tarttuu väkisinkin ihmiseen ja saa aikaan toimintaa. Ihmiset ryömivät esille pimeistä koloistaa, hymyilevät, tervehtivät ja ulkoilevat. Pastorilassa ei kuitenkaan näkynyt vieraita viikonloppuna. Kaivoimme nuotiopaikan niityllä esille lumesta ja polttelimme rakennusroskaa pois kevään tieltä. Lumikasojen keskellä oli vähän vaikeaa haaveilla kasvukaudesta, kun marjapensaatkin olivat aivan lumen alla piilossa. Mutta se, että saa siivottua liiteriä ja poltettua roskaa alta, jotta pääsee etenemään puutarhavälineitä kohti on jo iso juttu!

Sunday 26 February 2012

Pöytä, The Desk

Syksyllä hankittu talonpoikaispöytä piti raivata työkaluista, että saatiin lisää pöytätilaa perheelle. On se vaan, niin omituista, että vaikka on kuinka monta työkalupakkia, niin remontin aikana työkalut lojuvat kaikkialla muualla paitsi asiallisissa säilytyspaikoissa. Olin suunnitellut tätä pöytää itselleni työpöydäksi olohuoneeseen. Taisin menettää sen jo ennenkuin ehdin ottaa edes käyttöön. Tyttäreni ilmoitti tänään, että haluaa pöydän omaan huoneeseensa yläkertaan. Mitäpä tuohon enää äiti menee sanomaan, jos teini-ikäiselle kelpaa kunnon huonekalut. Oikeastaan olen aika ilahtunut, että saan alkaa uuteen "aarteen metsästykseen".

Wednesday 22 February 2012

Katon maalausta, Painting the Roof

Eikö muutoksen huomaakkin? Näissä kuvissa vasta muutama kattolauta on maalattu, mutta vanhaa kellertävää vasten se näyttää ainakin minusta hienolta! Ja nyt tietenkin jo koko katto on maalattu kertaalleen.

Monday 20 February 2012

Lumimyräkkä, A Snowstorm

Kahvila lumen peitossa.
Lasten lumikasa ja hankeen jäänyt polkupyörä.

Friday 17 February 2012

Flunssassa

Muutama päivä on mennyt flunssaa sairastaessa. Kun on ollut korkean kuumeen takia puolitajuttomassa tilassa, ei ole jaksanut haaveillakkaan.  Jostain kummallisesta syystä kuulun siihen ihmisjoukkoon, jotka sairastavat aina lomalla. Nyt näyttää kerrankin siltä, että kun loma alkaa viikon päästä, en ensimmäiseksi ainakaan kaadu sairaana sänkyyn.

Ensimmäiselle lomaviikolle on suunnitteilla paljon ohjelmaa. Pitäisi saada taloa tavarasta tyhjemmäksi. Varastoissa odottaa laatikoittain vaatteita ja leluja kirpputorille vietäväksi. Olen myös luvannut käydä työpaikallani, josta olen virkavapaalla. Lisäksi pitäisi käydä kunnantalolla asioimassa. Perheen pienimmälle olen luvannut potkukelkkailua ja luistelua ja elokuvissa käymisen.

Toisella viikolla lomailee koko perhe. Toivon tosiaan, että kovat pakkaset olisivat silloin jo lopullisesti takana ja pääsisimme nauttimaan kauniista kevätsäästä. Olisi niin ihanaa nähdä auringon jo paistavan!

Wednesday 15 February 2012

Gramofoni


Aina silloin tällöin otamme esille vanhan loistokuntoisen gramofonin päivien ja hetkien iloksi. Meillä on sievoinen kokoelma savikiekkoja. Minä pidän erityisesti Swingistä: 30- ja 40-luvun jazzista. Glenn Millerin tuotanto kuuluu parhaimmiston joukkoon ja siivittää erityisesti vapun viettoa perheessämme.

Mieheni levyistä löytyy kupletteja, Rautavaaraa sekä naapurimaiden klassikoita. Humoristisinta lienee juhannuksena soitettavat ruotsalaiset joulupolkat. Jos levyjä ei ole muistettu ajoissa "siirtää", puolikylää joutuu kuuntelemaan Pastorilan avonaisista ikkunoista kantautuvaa iloista polkan melskettä.

Olen myös onnistunut keräämään ns. äänilevyjä. Ne ovat puheäänellä kerrottuja tarinoita. Lasten suosikki on Kolme pientä pukkia Markus-sedän kertomana. Samaan sarjaan kuuluu myös Punahilkka.

Tässä linkki Glenn Millerin Moonlight Serenade-kappaleeseen:

http://www.youtube.com/watch?v=tpSa9Xk7Kuc&feature=related

Tuesday 14 February 2012

Valeluukku, A Door to Nowhere

Makuuhuoneen katossa on vanha piipun paikka. Kun katosta poistettiin kipsilevy ja vanha katto otettiin esille, on paikassa tietenkin ammottava aukko reiän kohdalla. Emme kuitenkaan halunneet lähteä kokonaan vaihtamaan kattoa, joten reikä paikattiin.

Ensin ajattelin käytännöllisesti, että siitähän saa luukun vintille. Luukku siihen tulikin, mutta valeluukku! Nyt pitäisi vielä hankkia kahva.

Katossa on toinenkin paikkauskohta. Se menee huoneen halki leveyssuunnassa. Siinä on ollut joskus seinä. Seinäraon alla on muuten mielettömän kaunis palkki, hirsi. Koska sitä ei voi ottaa esille, niin laitetaan päälle valepalkki! Eikö se antaisi ikäänkuin mielikuvan, että katossa on näkyvillä vanhat tukihirret? Joskus tämä on kyllä yhtä kikkailun ja palapelin tekemistä.

Monday 13 February 2012

Ihanaa maanantaita! Happy Monday!

Minun oli tarkoitus laittaa aivan toisenlainen päivitys tälle päivälle, mutta unohdin illalla ladata kuvat kamerasta. Lisäksi sain niin ihania kukkia eilen, että täytyyhän minunkin laittaa blogiini tulppaanikuva. Ja kolmanneksi: enää kaksi viikkoa ja minulla alkaa loma! Josko sitä saisi takaisin sitä energiaa, mikä on ollut kadoksiksissa nämä talvikuukaudet.

Saimme yllättäen viikonloppuna toisenkin "tarjouksen" kaupunkikodin kattoremonttiin. Mukava naapurimme vinkkasi hyvän kirvesmiesporukan. Alkaa siis näyttää yhä enemmän siltä, että Pastorilassa vietetään ensi kesänä leppoisaa ulkoilmaelämää ja voin suunnitella aidan maalausta ja hyötyviljelmien laajentamista sekä tietenkin päiväretkiä eri puolelle saarta kameran kanssa.

Ostimmekin sopivasti syksyllä ison pinon karttoja. Hassua, että piti ihan neljä eri karttaa ostaa, että koko saari mahtui paperille. Majakkaseuraankin voisi tietenkin liittyä. Heillä olisikin talkootöitä ensi kesällekkin. Hah, tässähän ihan silmät kirkastuu taas!

Sunday 12 February 2012

Vanhat lattialankut, Old Wooden Floor

Haimme eilen vanhoja lattialankkuja. Näistä pitäisi tulla pöydänkansi olohuoneeseen. Lankuissa on kyllä työstämistä. Alapuolella olevat kolot ovat lattianiskojen kohtia. Päälypuolella on neljää eri maalia. Molemmat puolet vaativat siis käsittelyä mukavasti.

Mutta komeita ne kyllä ovat, paksuja, leveitä ja pitkiä. Lyhyin lankku määrittelee pöydän pituuden, 240 senttimetriä, koska emme varmaankaan raski enää sitä lyhentää. Alunperin pöydän pituudeksi oli ajateltu 180 senttimetriä. Tuleepahan ihan kunnon kokoinen ruokapöytä.

Saturday 11 February 2012

Ihan tyhjä olo, So Empty with the Feelings

Vaikka viimeinen talvikuukausi on melkein voiton puolella, ovat takin taskut aivan tyhjät. Pari viikkoa kovia pakkasia söi miestä ja naista. En jaksanut kovassa pakkasessa edes innostua upeasta täydestä kuusta juustonkeltaisessa asussaan. Nämä kuvat ovat sunnuntailta, kun aurinko laski meren taakse.

Yhtä huonolla mallilla on Pastorilan remontin eteneminen. Ajatukset askartelevat kaupunkitalossa ja että jotain pitäisi senkin eteen tehdä. Kaksi taloa ei voi yhtä aikaa olla, yhtä suuren muutoksen alla. Viikolla tuli ensimmäinen urakointitarjous. Todennäköisesti tartumme siihen ja kaupunkikotimme on muutaman kuukauden asuinkelvoton rakennusmiesten valloittaessa sen.

Joudumme tai saamme siis muuttamaan Pastorilaan, joten Pastorilan remontin kakkosvaihe viivästyy vuodella. Toisaalta se on oikein hyvä asia. Ehtii mukavasti viimeistellä asioita ja nauttia itsekkin taas kesästä, eikä hautautua talon alla olevaan hiekkadyynin siirtämiseen, kuten viime kesänä.

Wednesday 8 February 2012

Pöydänjalka, The Table Leg

Se on hyvä alku pöydälle! Jalka on aivan oikeassa paikassakin olohuoneessa. Meillä on mitattu ja mitattu ja pohdittu ja puntaroitu ja hankittu materiaalia ja nyt pöytätekeleellä on ALKU!

Kun muutimme taloon tammikuun 14. päivä kaksi vuotta sitten, ainoa haaveeni oli saada olohuoneeseen iso pitopöytä. Toivoin sen kovasti valmistuvan jo pääsiäiseksi, sitten juhannukseksi ja jouluksi ja niin edelleen. Nyt en enää uskalla haaveilla, että pääsisimme pääsiäispöytään olohuoneeseen, vaikka pöydän valmistus on jo alkanutkin.

Olemme silti mahtuneet suhteellisen mukavasti ruokailemaan köökissäkin. Parhaimmillaan isomummon pöydän ääressä lisäpöytä jatkona on istunut 11 henkilöä. Se on kyllä melkoinen saavutus sinänsä. 7 henkilöä mahtuu köökin pöydän ääreen, jos se vedetään keskelle huonetta, mutta arkena tekee tiukkaa, että me viisikään mahdumme mukavasti istumaan. Taitaa se niin olla, että sopu sijaa antaa.

Tuesday 7 February 2012

Seinämaalaussuunnitelmia, Planning to Paint the Walls

Olohuoneen tapetoinnista luovuttuamme tässä vaiheessa, suunnittelemme, miten makuuhuoneen seinät maalattaisiin. Kuva on kirkkaana silmissäni, mutta en ole saanut sitä täysin piirrettyä paperille, enkä sävytettyä värejäkään.

Jotain tämän tyyppistä ajatuksisani on, mutta ei näin pienellä jaolla. Maalausvärit olisivat valkoinen ja auringonkeltainen. Olisin halunnut keltaisen pääväriksi, mutta mieheni sanoi, ettei keltaisessa huoneessa voi nukkua, niin pinta-alaa pitää ainakin pienentää. En muuten tullut kysyneeksi, miksi keltainen häiritsee unta. Tämä huone kylpee muutenkin aina auringonvalossa, niin keltainen sopisi oikein hyvin!

Monday 6 February 2012

Äiti- ja lapsikeinutuolit, Mum and Baby Rocking Chairs

Eipä edistynyt remontti viikonloppuna. Piirtelin mallikuvia seinämaalauksia varten. Olemme päätyneet maalaamaan seinät. Tapettien valinta on aivan liian hankalaa meidän perheelle.

Mukavia vieraita sentään kävi paljon. Naapuritkin ovat maisemissa. Muurari kävi kahvilla ja taputtelemassa uunia, joka onkin aivan loistava. Tapasimme uuden kyläläisen ja kävimme katsomassa hänen upeaa pihapiiriään. Valitettavasti vanhan talon lukko ei auennut, niin emme päässeet ihastelemaan alkuperäistä savupirttiä tällä kertaa.

Huonekalut hiipivät pikkuhiljaa keskeneräiseen olohuoneeseen. Keinutuoleissa on niin mukava keinua leppoisia hetkiä, joko televisiota katsellen tai ihaillen talvista pihaa. On se hassua, että juuri kun luulee saaren nukkuvan talviunta, niin ihmiset yllättävät piipahtamalla sisälle ja juttelemalla. Näennäinen hiljaisuus kylässä pettää. Kaupassakin oli niin paljon väkeä, että muutaman metrin välein pysähtelin juttelemaan jonkun kanssa. Tapasinpa vanhan opettajankin mantereen puolelta, joka viettää eläkeaikaansa täällä. Niin minäkin haluaisin joskus...

Sunday 5 February 2012

Uunin lämpöä

Uunia on tällä viikolla lämmitetty viikollakin kovien pakkasten takia. Enää ei ole sisälämpötila pudonnut 17 asteeseen, mutta toisaalta nyt on koko talossa lämpöpatteritkin, jotka pitävät peruslämmön tasaisena ja huoneiden oviakin voi taas pitää auki.

Meidän uunissa on muuten kaksi peltiä. En tiedä, onko niin ennen ollut tapana, mutta tässä oli jo ennestäänkin. Kaksi peltiä varmaan eristää paremmin. Pellit ovat muuten niin korkealla, että niihin ylettyäkseen pitää kiivetä tikkaille. Silmäni alkoivat heti kiiltää sisustusratkaisuja asian huomattuani. Eihän nyt rakennustikkaita voi loputtomiin pitää olohuoneessa!

Meinasin tikasinnostuksissani unohtaa tämän kuvan pointin. Uuni sai eilen eteensä lattiapellin.

Saturday 4 February 2012

Jäällä, On Ice

Menimme tänään autolla ensimmäistä kertaa tälle vuodelle jäätä pitkin. Mitään virallista tietä ei vielä ole ja meriliikenne kulkee normaalisti.

Pitää tietää mistä ajaa. Tänä vuonna kuitenkin näkee, mistä edelliset autot ovat ajaneet. Joskus, joinakin vuosina, kun jään päällä ei ole lunta, niin joutuu vähän arpomaan reittiä ja pitämään silmällä laivaväylää, ettei mene liian lähelle. Tästä tulee ihan hyvä vuosi!

Friday 3 February 2012

Pieni projekti, Small Project

Meillä on projekteja, isoja projekteja ja pieniä projekteja. Ensimmäinen on laatuaan sellainen, että kysyy niitä sadan vuoden hermoja kahdelta ihmiseltä.
Isot projektit taas vaativat järjestelyä ja aikataulutusta ja kahisevaa. Näihin kuuluu kaupunkitalommeprojekti, johon on jo arkkitehtipiirustukset valmiina, mutta pitäisi saada otettua seuraava askel, kun tietäisi, miten nämä projektit elämässä limittäisi, että pystyisi perhekin jossain elämään ja olemaan normaalisti.
Sitten on vielä niitä pieniä projekteja, joihin kuuluu tämä puukippokin. Niitä on hauska puuhailla ja niitä on autotalli ja varastot pullollaan. Joten tekeminen ei lopu. Onneksi! Koska nämä ovat elämän suola. Saa suhteellisen nopeasti kaunista aikaiseksi.

Tässä yksi pienistä projekteistani näin talviaikaan. Tämä on puuastia, joka pitäisi kunnostaa. Pitää varoa vaan, ettei ylikunnosta.

Wednesday 1 February 2012

Pakkaspäivän ajatuksia ihmisestä, Thoughts about a Man

Nämä kuvat ovat edelleen lauantailta. Kävimmme pitkästä aikaa saaren länsipäässä. Talvikalastuskausi on alkanut. Miehet ovat odottaneetkin pitkään, että jää kantaa miestä ja että pystyvät laittamaan pyydyksiä jään alle. Ilmankos meidän naapureita ei näkynytkään kotosalla viikonloppuna.

Olen tässä miettinyt taas saaristolaisten luonnetta. Kaupunkivuoden jälkeen minulla on ikävä ihmisiä! Ihmisiä, jotka pelkällä olemassa olollaan tekevät toisenkin ihmisen paremmaksi. Ei niin, että kaupungissa olisi huononpia ihmisiä, mutta saaristolaisissa on vielä jotain sellaista ikiaikaista tyyneyttä, varmuutta ja uskoa, vahvuutta ihmisenä olemisessa, joka huokuu heistä. Luulen, että meillä kaikilla oli sitä vielä edellisessä tai sitä edellisessä sukupolvessa, mutta olemme kadottamassa tai kadottaneet sen.

Ei tarvitse kuin katsoa joka viikkoisella puutyökurssilla kurssikavereita. Eihän siellä, mitään opetusta ole, kun kaikki osaavat! Minä olen keltanokka konkareiden joukossa ja millaisten! Ovat minua 20 vuotta vanhempia vähintään kaikki ja suurin osa naisia. Mikä luovuuden voima! Työkalut soivat ja lastu lentää! Kaikki tekevät tai entisöivät huonekaluja. Nekin tehdään itse. Ei mikään lastulevy ja kaupasta ostettu kelpaa. Eräs mies sanoi tekevänsä pöytä- ja penkkisysteemiä. Pienen tilan pöytää. Niin 150-senttinen pöytä ei kuitenkaan ihan pieni ole, mutta tuosta se vaan syntyy.

Kotimatkalla ajaessa kylän poikki hymähtelen ihmisten tarmokkuudella. Kirjasto on täynnä ihmisiä, vaikka on ollut suljettuna jo 4 tuntia. Mitä ne siellä puuhailevat! Koulun piha on täynnä autoja. Samoin kirkon piha. Ihmiset harrastavat. Aivan kuin jokainen saarelainen olisi jossain kokouksessa tai harrastuksessa. Ihania ihmisiä!