Saturday 28 September 2013

Kylähaaste

Unelmien kylä -haaste

"Saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:
Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? 

Missä kylä sijaitsee?
Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? 

Millaisia naapurisi ovat?
Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?

Mikä kyläsi nimeksi tulee?

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia? "


Sain haasteen Saaripalstan ihanalta Sailalta ja haluan laittaa tämän eteenpäin Mysig-palstalle.


Haaste osoittautui erittäin hankalaksi. Innostuin valtavasti ja pohdiskelu nosti esille, erilaisia mielikuvia. Havaitsin, että olen kovin monijakoinen ihminen. Minussa asuu sekä kaupungin puutalokortteerin ihminen, mutta myös saaristolaiskylän ihminen ja vanhuuteni leppoisat illat haluaisin viettää Etelä-Eurooppalaisen vanhan kaupungin kivitalon seinustalla omalla vakituolillani seuraillen kadun varren elämää ja jutellen toisten saman ikäisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.


Ja päädyin tähän:





Rannikon vanha kaupunki. Puutaloidylliä.




Kauniita yksityiskohtia, rakkaudella vaalittuja koteja.




Pieniä putiikkeja ja kahviloita.




 Katuelämää sopivassa mittasuhteessa.




Mukulakivikatuja, jotka kesäisin täyttyvät turisteista ja elämästä. Talvisin hiljenevät.




Vanha ja uusi kohtaavat sopusoinnussa. 

Kuvat olivat Rauman vanhasta kaupungista eräältä kesälomamatkalta. Ihmiset siellä leppoisia, ystävällisiä ja puheliaita. Murre solui korvissani hauskasti. Oma kaupunkini on myös rannikolla. Siellä on vielä muutama vanha puutalokortteeli jäljellä. Mielessäni on jo ollut pitkään tehdä iltakävely kameran kanssa mukulakivikaduille. Mutta nyt kutsuu Pastorila kaupunkiviikon jälkeen vastuttamattomasti. Hyvää lauantaita kaikille!







Saturday 21 September 2013

Ovilöytö



Aivan yllättäen muita hankintoja tehdessä löytyi 10 eurolla ovi, joka on mitoiltaan kuin tehty eteisen ja salin väliin. Paikkakuntamme historian siivet havisevat ankarasti ovea käsitellessä. Olemme mykistyneitä. Oviaukko on tuottanut niin paljon päänvaivaa, että tuntuu uskomattomalta, että siihen löytyy jotain näin valmista ja näin yllättäen. Kuten kuvasta näkee kaikenlaista hauskaa on menneillään. Ja ei ainoastaan sisällä talossa, vaan myös ulkona. Olen niin innoissani!




Tältä ovi näyttäisi eteisestä käsin.




Oven kahvatkin ovat niin suloiset.




Ja jotenkin tältä se tulisi näyttämään toiselta puolelta. 




Ovi on muuten valtava. Se peittää nimittäin koko oviaukon, jossa on nyt sivuun vedetty haitariovi. Viereinen uuni on myös niin massiivinen, että ovi näyttää sen vieressä kovin pieneltä. Ainakin tästä kuva kulmasta katsottuna.

No, mitäs sanotte? Laitetaanko ovi tähän vai vieläkö mietitään muuta ratkaisua?

Friday 20 September 2013

Puita Pastorilaan!



Tänä viikonloppuna on tiedossa puiden istutusta. Taimet haettiin jo viikolla ja istutettiin väliaikaisesti muurarin paljuihin. Aika haastavaa, koska suurimmat taimet ovat kaksimetrisiä. Nämä taimet auton peräkontissa ovat siis pieniä.




Ei muuten haittaisi ollenkaan, jos joku lukijoista tunnistaisi taimet. Tammet tunnistan, mutta tuossa ylemmässä kuvassa näkyvät yksilöt ovat arvoituksia vielä tässä vaiheessa.





Taimien mukana saapui myös kaksi vanhaa tuolia. Ne ovat jo porstuassa saakka. "Punaisemmasta" yksilöstä on jo poistettu yksi värikerros valmiiksi ja näkyvillä taitaa olla alkuperäinen maali. Se on myös paremmassa kunnossa. Toinen tuoli tarvitsee perustavaa kunnostusta. Mutta koska kyseessä on tuolipari, taidan ottaa ne molemmat mukaan puutyökurssille kunnostettavaksi. Olinkin jo hieman huolissani, että onko minulla tänä vuonna mitään puutyökurssilla työstettävää. Puoliso aikoo tehdä ruokapöydälle kaveriksi penkin lattialaudoista. Nämä tuolit pääsevät nyt pöydän päähän "isännän ja emännän tuoleiksi". Tuolit ovat peräisin anopin syntymäkodista, joten niillä on todella suuri arvo meille.

Thursday 19 September 2013

Perunan nosto



Perunan nosto 4 numeroa liian suurissa miesten kumisaappaissa on oikeastaan aika työlästä.




Peunasato oli hyvä ja lajike (Lady Felicia) niin loistava valinta, että kokeilemme sitä ehdottomasti ensi vuonnakin. Nämä olivat Pastorilan pellosta. Mutta seuraavat kuvat ja sanat ovat ylistys anopin puutarhalle.




Anopin kasvimaa on rehevässä jokirannan mullassa. Pastorilan hiekkamaassa kasvit eivät koskaan saavuta tällaista kasvuvoimaa.




Karhunvatukat ovat mustia, kun ne ovat kypsiä.




Ilta-aurinko kultaa kaiken vielä kauniimmaksi.




Syyskukkien pelto on kuin suuri aurinko.




Ja juuri ennenkuin aurinko laskee, katse siirtyy peltojen ylitse syksyn lehtikultaan. Lehmät ammuvat laumaa kasaan yöksi. Olipa tämä taas ihan hyvä päivä!








Wednesday 18 September 2013

Maalia ovissa



Ja ne ulko-ovetkin on tosiaan maalattu. Kylläpä on jotenkin kylmän talvinen tunnelma kuvissa. Portaat ja kaiteet saavat jäädä odottamaan ensi vuotta.




Tuesday 17 September 2013

Kellarin uusi elämä



Vanha maakellari on saanut uuden porstuan. Kellarissa on porstuan lisäksi eteinen ja kaksi isoa kellarihuonetta. Melkoinen bunkkerikokonaisuus oikeastaan.




Uusi ulko-ovi, kuten vanhakin tehtiin avautumaan sisälle. Silloin sen saa kovallakin myrskyllä auki. Räystääseen  täytyy vielä tehdä koukku myrskylyhdylle aivan vanhan mallin mukaan. Tämän kuvan jälkeen ovi sai lukonkin. Jos sää vielä sallii, niin ovi saa saman sävyisen sinimaalin kuin kaikki muutkin Pastorilan ulko-ovet.




Kellarin eteinen on näin hyväkuntoinen.




Lattiavaurioitakin on. Tämä vioittunut lattia poistetaan ja jätetään maapohjalle.




Aikaisempina vuosina kellari on jo tyhjennetty rojuista. Sitä olikin Hetekan raadoista vanhoihin telkkareihin ja autonrenkaisiin. Yhdestä nurkasta bongasin vielä siivouksesta unohtuneen antennin. Ensi keväänä siivotaan sisältä lahonneet puuosat (ovet, väliseinät, laarit ja hyllyt) sekä kannetaan pois vioittuneet lattian osat ja korvataan ne puhtaalla uudella maa-aineksella, soralla tai muulla sopivalla.

Toisesta huoneesta saa siivouksella toimivan kellarin. Toisesta huoneesta saa maapohjaisen varastohuoneen.





Sisäovia on kaikkiaan neljä. Ne joudutaan kaikki uusimaan. Ovissa on sepän takomat saranat ja lukot.

Nyt saa kellarin kiinni talveksi, eikä aura-autokaan linkoa lunta porstuaa täyteen niinkuin viime talvena, kun porstuan rakentaminen jäi kesken. 

Kyllä tästä vielä hyvä uusi elämä kellarille tulee! Ei ollenkaan toivoton tapaus.



Sunday 15 September 2013

Liiteri ja justeeri



Liiteristä on puuttunut sitä ja tätä lautaa. Nyt oli korkea aika tehdä asialle jotain. Tässä kuvassa näkyy hyvin ovien uusi maali, joka on mielestäni varsin onnistunut. Oikeassa reunassa on puuliiteri tai oikeastaan se on naamioitu katos. Sen näkösuojana pihalle päin on n. 40 cm syvä puutarhakaappi, jonne saa kukkaruukut, kuokat ja haravat hyvään järjestykseen.

Liiterissä ei ole mitään vanhaa. Se on rakennettu 80-luvulla. Suunnilleen tällä paikalla on joskus sijainnut talli ja rakennus, jossa on valmistettu tiiliä. Joissakin vanhoissa valokuvissa rakennuksen pääty näkyy hyvin.






Virolahdelta muutama vuosi sitten tuotu justeerikin pääsi esille. Sille löytyi paikka varaston seinästä.



Tänään voisi sitten vaikka maalata talon ovet. Ainakin sää näyttäisi suosivan. 

Saturday 14 September 2013

Kätketty hormi



Kylpyhuoneen kattoon tehtiin miehen mentävä aukko. Muuta kautta näihin kylpyhuoneen ja saunan päällä risteileviin ilmanvaihtoputkiin ei päässyt käsiksi. Ilmanvaihto on tuottanut pään vaivaa jo pitemmän aikaa ja ennenkuin uusi lämmityskausi alkaa, piti tarkistaa, mihin nämä putket oikein johtavatkaan, koska yläkerrassa ja katolla ei näy putkista jälkeäkään! Epäilyksemme oli, että putki on johdettu käytöstä poistettuun piippuun ja koska nyt piippu on otettu käyttöön, niin asia piti tarkistaa.





Ihan kelpo näkymä välikattoon. Vanha katto paljastaa, missä ennen ovat huoneet sijainneet. Taustalla, kipsilevyjen takana on makuuhuone. Sitä on tilana ehkä 80-luvun saneerauksessa suurennettu, sillä tässä välissä on sijainnut toinen porstuahuone, josta on myös ollut käynti yläkertaan. Makuuhuoneen seinässä näkyy uusittu eriste (ekovilla). Mitään ei jätetty kääntämättä, tutkimatta ja korjaamatta, kun remontointi aloitettiin pari vuotta sitten. Toisaalta mitään toimivaa ja vanhastaan hyväksi havaittua, ei tarvinnut muuttaa.



Ja sieltähän se putken pää löytyi, hormiaukosta! Keskellä taloa on massiivinen piippu, jonka muuri ulottuu kolmeen huoneeseen. Yhdessä piipussa on ollut aikoinaan monta hormia. Tähän on nyt tiedossa ainakin kolme ja ne kaikki yhdistyvät varmaankin jossain vintillä samaan piippuun. 

Tämä piippuasia on muutenkin mielenkiintoinen. Vintillä voi nimittäin havaita, että talossa on ollut aikoinaan kolme piippua. Mutta onko tämä yksikään niistä? 

Muutenkin talon historia alkoi taas uudelleen kiinnostaa, koska todennäköisesti talo paloi 1860 ja sen raunioille rakennettiin tämä uusi, nykymittapuun mukaan kovin vanha jo tänään. Vaikka tämä onkin virkatalon osa ja niistä on yleensä historia tiedossa, niin keskiaikainen kirkkomme paloi arkistoineen syntymävuotenani, joten tietoa on niukasti olemassa. 

Seinät ja muurit kertovat omaa tarinaansa. 

Tuesday 10 September 2013

Syksyn satoa


Kasvimaa alkaa pikkuhiljaa olemaan tyhjä kesän sadosta. Viimeiset salaatit on kerätty kulhoon ja lipstikka on jaettu ja istutettu uuteen paikkaan. Lipstikka olikin kasvanut niin suureksi pyykkinarujen alla (väliaikainen sijoituspaikka) kahdessa vuodessa, että se piti jakaa viiteen osaan. Kaksi jaettua juurakkoa pääsi onnelliseen uuteen kotiin.


Kasvikuivuri on ollut ahkerassa käytössä. Tässä viimeinen lipstikkasato.

Sunday 1 September 2013

Venetsialaiset






Lämmin sää ja aurinko hellivät elokuun viimeisenä viikonloppuna. Söimme molempina päivinä ulkona puutarhassa valkoisen aurinkovarjon alla. Hyvä seura, hyvä ruoka ja upea kesä! Ruokalistalla oli katkarapuja, etanoita ja grilliherkkuja. Eläinmuseon lasipurkkien pohjat täytettiin Lofooteilta tuodulla hiekalla ja simpukoilla. Sekaan ujutettiin kynttilöitä.