Aurinkoa ja raivaustöitä

Olen varmaan maininnutkin tai sitten en, että syksyllä joku kävi kaatamassa sähkölinjan alta puita. Näky oli surkea jo talvella ja vielä surkeampi keväällä. Puolisoni on siis raivannut ja siistinyt aluetta. Sen seurauksena on syntymässä polttopuita ja puuhaketta, jota käytän pensaiden juurille ja kasvimaan laidalle pitääkseni niityn kasvun edes jotenkin loitolla.

Puutarhatuolikin pääsi jo pihalle, vaikka en ole tainnut siihen ehtiä istahtaa. Muistelin, että pienessäkin pöydässä olisi auringonvarjon reikä, mutta eipä ollutkaan. En jaksa niinkään istua suorassa auringossa, mutta aurinkovarjon alle on mukana istahtaa hetkeksi puutarhatöiden lomassa.

Lapsilla on uusi peli, kroketti. Meillä oli lapsena kroketti ja se oli kyllä suosittu peli. Nykyään myydään suurimmaksi osaksi vain muovisia kroketin osia. Mutta etsivä löysi perinteiset puisetkin. Muuten olisi jäänyt hankkimatta.

Kadonnut kasvimaa

Meille ei tullut viime syksynä sipulin sipulia, kun harakat nakkelivat sipulit aina pitkin niittyä sitkeästä istutuksesta huolimatta. Ei siis sipuleita, eikä satoa! Kesti muuten pitkään ennenkuin tajusin, ketkä varkauden olivat aiheuttaneet. Nyt tasan vuoden päästä laittaessani perunaa maahan koimme kummallisen löydön: meillä kasvaa sipuleita! Jo ovat sinnikkäitä sissejä. Mistä ne tuohon ilmestyivät? Ja niitä löytyi useampia eli tämän vuoden sato on taattu, koska ovat vuoden aikana ehtineet juurtua toivottavasti niin, etteivät harakat pääse taas kiusan tekoon.

Toinen yllätyskasvaja on persilja. Kyllähän minä olen tiennyt, että periaatteessa persilja on monivuotinen, mutta kaikki tietämäni ihmiset ovat sen aina joka vuosi uudestaan kylväneet. Minulla on nyt penkillinen persiljaa, kun sekin löytyi sattumalta umpeen kasvaneelta kasvimaalta. Umpeen se on kasvanut siksi, että kasvukausi jatkuu täällä niin pitkään, että kun sato on jo korjattu, niin sitkeä juolaheinä ehti vallata vasta ensimmäisen kesän kasvimaan, koska en ollut sitä enää syksyllä kääntänyt.

Ja loppuun vielä kaksi yrttikuvaa kasvihuoneesta. Tänään pitäisi viimeistellä kasvihuoneen toinen puoli, niin ehkä sitten kuvia kokonaisuudesta.

Havaintoja puutarhassa

Kuljin pihalla pää välillä taivasta ja välillä pää maata kohti. Yllättäviä löytöjä. Kotitikkamme, käpytikkapariskunta on ottanut sähköpylvään käyttöönsä aivan aidan takana niityn puolella. Onkohan niillä jäänyt ruokailu kesken?

Keskeltä nurmikkoa löytyi tämä orvokkisuloisuus. Kukka on niin pieni! Tuskin sormenpään kokoinen. Teki melkein mieli jättää orvokin takia nurmikko leikkaamatta, mutta punkit saivat jälleen toisiin ajatuksiin.

Toukokuun viimeinen sunnuntai

Kuu kirkkaalla taivaalla

Pääsky pihapiirissä

Ja mopsi vartiointipaikallaan

Lasken päiviä kesäkuun alkuun. Harmittaa siirtyä vielä viikoksi kaupunkiin. Mopsikin joutuu luovuttamaan vahtipaikansa naapurin kissalle vielä muutamaksi päiväksi. Meidän vuodenaika jakaantuu kahtia. Suurinta osaa vuotta rytmittää kulkeminen kahdessa kodissa, mutta koulujen loppuminen tietää sitä, että joka ikinen aamu, saa herätä Pastorilassa pääskyjen liverrykseen, ruskosuohaukkojen aamuiseen metsästykseen niityllä ja joka ikinen aamu ja ilta saa huokaista onnellisuudesta.

Kesä ja saari odottaa! Vielä muutama päivä!

Vieraita mantereelta

Toukokiireiden lomassa Pastorilassa piipahti koko päivän mukavia vieraita. Talo, piha, eikä emäntä olleet ollenkaan edustuskunnossa. Toivottavasti ei kauheasti haitannut vieraita. Työtä on sisällä ja ulkona niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi ja mistä seuraavaksi jatkaisi. Joskus sitä itsekkin ihmettelee, että mitähän tästä kokonaisuudesta oikein tulee, mutta visio on selkeä. Sadanvuoden projektiin on tosiaankin aikaa sata vuotta.

Vieraat toivat tulleessan kahville ihanan kesän aloituskakun ja hurmaavan auringonkukan, joka saa harmaanakin päivänä ympäristön loistamaan. Mukana tuli vanha puutuoli, joka on vuoden ajan ollut matkalla Pastorilaan (päivähoidossa isälläni purkutöiden ajan), puisia ajankuluttamia pyykkipoikia ja vanhoja hengareita erään purkutalon vintiltä löytönä muutaman viikon takaa (seikkailu sekin). Ihania aarteita! Ihania vieraita!