Sunday 25 November 2012

Verhot olohuoneessa



Olohuone sai eilen illalla verhot. Vanhat verhot, mutta verhot kuitenkin. Eilen oli sen verran kaupunkiasioita, etten ehtinyt kangaskauppaan. Eikä oikeastaan tehnyt mielikään, kun toinen kysyi, että mikä niissä vanhoissa on vikana. Tuntui ihan turhalta selittää, joten päästin itsenikin helpolla.

Tänään pitäisi sitten kiivetä ulkotikkaita yläkertaan irrottamaan vanhaa listaa, että sen saisi kiikutettua sahalle. Josko ne listatkin saisi joskus paikoilleen. Lattialla on muuten kasa helmipaneelia edelleen. Yritin illalla vihjailla, että jos se siirtyisi seinään. Jään mielenkiinnolla odottamaan. Köökiin voisi vaihtaa tänään jouluverhot, koska ensi viikonloppu on kiireinen ja menee osittain kaupungissa syntymäpäivätunnelmissa.

Pohdiskelen myös, pitäisikö valoporo jo siirtää ulos? Jos maa jäätyy, niin sitä ei saa enää tolpattua maahan ja täällä saaressahan tuulee aina sen verran, ettei mikään irtonainen pysy kauaa paikallaan. Lentävä poro voisi olla kyläläisille ihan liikaa.


Saturday 24 November 2012

Ei enää banaanilaatikoita!


Uunin vieressä lattialla on ollut kaksi tukevaa banaanilaatikkoa, joissa on ollut polttopuita. Tänään löytyi edullisesti iso kori, johon saa kauniimmin puut laitettua. Ihanaa päästä pikkuhiljaa väliaikaisista ratkaisuista kohti kauniimpaa kotia. Onhan siihen vielä matkaa, mutta hitaasti kaunista tulee.

Tämä on muuten uuni, ei takka. Siinä on massaa pelkässä uuniosassa yli 4 tonnia. Lisäksi on takana näkyvä massiivinen muuri ja piippu. Ne ovatkin alkuperäisiä. Otettiin vain uudelleen käyttöön. Uuni on muuten niin iso, että sinne mahtuu sähköuunin pellit ja ritilät ja siinä laitetaankin usein ruokaa. Niin, sähkömiehemme huomautti muuttaessamme, kun puhuimme takan rakentamisesta alkuperäiselle paikalle, että se on uuni! Takoilla ei kuulemma tee yhtään mitään! Ja oikeassahan hän on. Ne ovat tunnelman luojia, mutta uuni on hyötykäyttöön. Sillä pidetään talo lämpimänä ja laitetaan ruokaa.

Thursday 22 November 2012

Pimeyden huippu


Tähän aikaan vuodesta, kun pimeys imee kaiken valon, on kauhean vaikeaa valokuvata mitään. Kuvista tulee kellertäviä ja hämäriä ja nuhjuisia. Kamera kulkee työmatkoillani autossa joka päivä. Mutta koska aamulla töihin mennessä ja illalla kotiin tullessa on yhtä pimeää, ei kameraan tartu mitään. Kummallisen harmaita ovat olleet viikonloputkin monta viikkoa.

Tänään oli tarkoitus mennä tallille hiomaan ruokapöydän pintaa joulukuntoon. Minulla on myös pari pienempää projektia työn alla, mutta jotenkin emme saanet itseämme liikkeelle. Kahdelle seuraavalle illalle olen keksinyt aikataulutetun ohjelman. Toisena pitäisi käydä ostamassa verhotangot olohuoneeseen ja toisena verhokangas. Olisi se kyllä huippua saada olohuoneeseen verhot paikoilleen!

Piti ihan testata kameraa, että onko tosiaan niin vaikeaa saada onnistuneita valokuvia! On! Kahdestakymmenestä yksi on kelvollinen. Tässä korussa on muuten olohuoneen verhon värejä. Saa nähdä, millaista kangasta lähtee matkaan. Ja sitten pitäisi vielä saada ne ommeltuakin. En ole tainnut ommella koneella tänä vuonna mitään. Tytär teki juhannussalkoonkin uudet viirit. Taitava tyttö muuten.

Monday 19 November 2012

Poro olohuoneessa


Valoporo on odottanut jo muutaman viikon paketissaan olohuoneen tapetointipöydällä. En ole kehdannut laittaa sitä ulos, koska jotenkin tuntuu liian aikaiselta. Emme kuitenkaan malttaneet enää pienimmän kanssa odotella ja niinpä poro kasattiin olohuoneeseen. Jos se nyt pari viikkoa säihkyisi sisällä ja sitten siirtyisi muidenkin iloksi pihalle. Tiedän nimittäin, että se ilahduttaa myös naapureita. Mutta liian aikaisin, se voisi aiheuttaa naurun pyrskähdyksiä. Tosin ihan positiivistahan se kai olisi, kun tarkemmin ajattelee.

Sunday 18 November 2012

Tuuletusta




Pastorilan yläkerrassa tuuletetaan. Ei, vaan vihdoinkin asennetaan televisioantennia! Televisio on todellakin näkynyt huonosti, jos ollenkaan kaikkina näinä vuosina. Tosin suurimman osan aikaa, koko televisio on ollut poissa kokonaan käytöstä remontin takia.

Talon päädyssä oleva antenni ei ole ollut ollenkaan aikanamme käytössä. Nyt siihen vaihdettiin uudet johdot vanhojen hapertuneiden tilalle ja antenni suunnattiin naapuritalon mallin mukaisesti. Nyt näkyy hyvin! En silti ole ollenkaan varma, että television katselu lisääntyy tässä taloudessa. Makuuhuoneen kaapin päältä on nyt pois sellainen sisäantenni sojattavine osineen. Myös yövalo poistuu sisäantennin merkkivalon myötä. Mukavaa, kun makuuhuoneessa on taas pimeää. Tällaiset uudistukset saavat aina aikaan ketjureaktion. Nyt olisi kiva saada isompi kuvaruutu ja televisio voisi olla eri paikassa, kuten seinällä lattiatilaa viemästä ja olisi tietenkin mukavaa, kun olisi sängyn lähettyvillä sellainen lukuvalo, jonka saisi kätevästi himmeänä päälle.


Vuoden 1928 valokuvissa näkyy muuten samassa kohtaa antenni. Silloin ei kyllä ole voinut olla televisioita! Kysymyksessä lienee radiota varten viritelty antenni. Kuuluvuus on varmaan ollut heikko. Muistan, että omassa mummolassakin tuvan seinillä kiipeili antennijohtoja. Ja taisivat ne mennä ikkunasta uloskin pitkin ulkoseiniäkin välillä.


Saturday 17 November 2012

17 000 katselua!


Vanhan Pastorilan sivuja on katseltu tänään 17 000 kertaa!

TOP 10 maata katsojissa:
1. Suomi 15296
2. Venäjä 559
3. Yhdysvallat 478
4. Saksa 147
5. Ranska 55
6. Indonesia 49
7. Britannia 34
8. Tanska 31
9. Ukraina 25
10. Israel

TOP 10 katsotuinta sivua: 
1. Talonpoikaispöytä ja keinutuoli
2. Ihan oma sisustustyyli
3. Keittiötölkki-filosofiaa
4. Arvonta
5. Mittaamaan
6. Tapettiongelma jälleen
7. Vanhat lattialankut, Old Wooden Floor
8. Vanha kattopaneeli
9. Humalasalko
10.Laivan ikkuna

TOP 10 hakusanaa:

1. talonpoikaispöytä
2. vanha pastorila
3. humalasalko
4. kattopaneeli
5. tasoitetapetti
6. vanhapastorila.blogspot.com
7. vanhat lattialankut
8. pöydänjalka
9. www.vanhapastorila.blogspot
10. vanha talonpoikaispöytä

Eniten sivuston aukaisuja heinäkuussa 2012, 1833 kertaa!

Tekstejä on julkaistu kaikkiaan 338 . Ensimmäinen niistä loppuvuodesta 2009, kun olimme sopineet tilan ostamisesta. Kauppakirjat ja muutto tapahtuivat tammikuussa 2010.

Kiitos kaikille lukijoille!


Miten niin, ei ole koiran peti?



Ihan hyvä tässä on nukkua!



Tällaista meidän lauantaihin ja ihan tulee tarpeeseen viettää laiskalauantai. Oikein hyvää lauantaita kaikille Pastorilan köökistä!

Saturday 10 November 2012

Tunnustus, kiitos!




1. Elämäsi parhain saavutus?
Koska saavutukset ovat mielestäni kovalla omalla työllä ansaittuja, rohkenisimpa sanoa, että paras on vielä edessäpäin.

2.3 tärkeintä asiaa elämässäsi?
Perhe, suku ja koti.

3.Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksi  Pariisi, Rooma, Lontoo, New York?
Pariisi on minulle kovin tuttu, Lontoossa olen asunut ja opiskellut, joten jäljelle jäävät Rooma ja New York. Olen matkustanut paljon Italiassa, mutta en koskaan Roomassa ja koska pidän vanhasta mantereesta enemmän kuin uudesta, niin Rooma.

4.Lempi liikuntalajisi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?
Vaeltaminen, vaikka se ei varsinaisesti liikuntalaji olekkaan. Kotini on täynnä kirjoja, joten seuraava onkin vaikea. Tällä hetkellä olen koukussa ruotsalaisiin kirjailijoihin. Mutta löysin vasta jännityskirjailija Ann Cleevesin, joten sanoisin, että tällä hetkellä hän. Hänen kirjansa sijoittuvat Shetlandinsaarille.

Kesällä minulle kävi näin:


Olin mökillä laiturilla lukemassa paksua kirjaa ja poistuin hetkeksi muualle. Kirjani vieressä oli tyttäreni ohuempi heppakirja. Heppakirja oli kyllä laiturilla palatessani, mutta minun keskeneräisestä tuhdista opuksesta, ei näkynyt jälkeäkään, kunnes se löytyi kellumasta kaislikosta. Parhaimmat, viimeiset sivut jäivät lukematta! Kirjaa ei nimittäin pystynyt enää kuivattamaan lukukelpoiseksi. Jos joku keksii kirjan nimen ja kirjailijan, voisin lainata kirjan kirjastosta ja lukea sen loppuun. Kysymyksessä on uudehko dekkari, joka sijoittuu Pohjois-Amerikkan inuitiitti-yhdyskuntaan.

Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen.

Nykytaidemaalareista lähimpänä sydäntäni on englantilainen Nicholas Peart ja hänen modernit maalauksensa. Tunnen hänet myös henkilökohtaisesti. Kaupunkikotini seinältä löytyy yksi vanhoista suosikeistani Elsa Linnoksen varhainen teos:


5. Harrastuksesi?

Arki nielaisee tällä hetkellä niin suuren osan elämästä, että harrastuksille jää vähän aikaa. Pastorilan remontti etenee omaa tahtiaan, huonekalujen entisöinti omaa vauhtiaan. Lukemisesta on tullut työlle suuri vastapaino. Käytän myös osan työmatkastani, merimatkan, joka päivä lukemiseen.

Lämmin kiitos Rautatieasemalle tunnustuksesta! Laitan hyvän eteenpäin Jaanalle Meidän maalla-blogiin!

http://meidanmaalla.blogspot.fi/

Jaanakin kulkee kahden kauniin kodin väliä. Toivottavasti sinulla ei ole vielä tätä tunnustusta!

Iloista lauantaita!

Wednesday 7 November 2012

Pihaa ja maustehyllyä


En kauheasti odota talven tuloa. Pidän vihreästä maasta ja lumettomuudesta. Räntä ja lumi kastelevat jalat ja nilkat ja flunssa-aallot vellovat. Haluan kipsuttaa kuivin jaloin autolle. Autopaikkani ja lämmitystolppa ovat tuolla portin ja aidan toisella puolella. Pojat muistavat ystävällisesti aurata autopaikkani ja jos portit jäävät auki kääntävät auran pihalla, mutta siltikin...

Kotitikat ovat muuttaneet kesämökiltään takaisin pihapiiriin. Meinasi olla jo ikävä! En olisi muuten huomannut, mutta kun tintit muistuttelivat sinnikkäästi ikkunaan naputellen talviruokinnan aloittamisesta. Muutama päivä sen jälkeen tikatkin ilmestyivät tankkaamaan taliasemalle.

Blogi on saanut muutaman uuden lukijan. Se ilahduttaa minua kovin! Sain jopa tunnustuksen uudelta lukijalta rautatieasemalta:

http://ohdakkeita.blogspot.fi/

Lämmin kiitos! Pohdin pari päivää vastauksia kysymyksiin.

Sisällä remontti odottaa. Olohuoneeseen ilmestyi lauantaina kasa helmiponttilautaa. Sitä katseltiin sunnuntaihin saakka ja päädyttiin sitten erilaiseen ratkaisuun. Lautakasa sulautuu kyllä aika nopeasti vakisisustukseen ja kohta sitä eivät huomaa enää edes vieraatkaan.

Köökissä sain vihdoinkin maustehyllyn seinälle.


Sen koti ei varmaan ole pysyvästi tällä seinällä, mutta siihen asti, että vanha kööki puretaan alta, lattiat, katto ja seinät hirsipinnalle ja sitten kasataan taas uudelleen. Toivottavasti ensi kesänä. Siksipä siis maustehyllyn sisältö on nyt hieman aneeminen ja mausteet asustelevat toistaiseksi hellan päällä.

Ikkunan takana näkyy nippanappa lintujen taliasema, vanha lintulauta, joka ei ole käytössä ja suuri pyykkiteline vinksahtaneineen jalkoineen. Mutta se vetää niin mainion määrän pyykkiä, ETTÄ!

Mukavaa keskiviikkoa!

Saturday 3 November 2012

Pastorilan puhelin


Aika harvassa kodissa on enää lankaliittymä tai lankapuhelin. Siitä on varmaan useampi vuosi, kun olen kaupungissakaan vastannut lankapuhelimen sointiin. Soittaja oli ystävämme Madridista. En muuten edes tiedä kaupunkikotimme puhelinnumeroa. Yhden lankapuhelinnumeron muistan ulkoa! Se on lapsuudenkotini puhelinnumero. Eihän se enää tietenkään ole käytössä, mutta numerosarja on piirtynyt pysyvästi aivoihini.

Pastorilassa on lankapuhelin. Se on Siemensin seinäpuhelin ja se oli eteisen seinässä, kun muutimme taloon. Tapetoinnin yhteydessä se otettiin irti ja poika halusi katsoa, miltä puhelin näyttää sisältä ja purki sen osiin. Löysin taannoin osat pojan vaaatekaapista ja se on odottanut, että joku sen kasaisi. Aion laittaa sen porstuan seinään. Kuvitelkaa, miten ihanaa on istua porstuan penkillä puhelinluuri korvassa ja leikkiä puhuvansa siihen!