Monday 31 October 2011

Perhonen lokakuussa

Edellisvuosi oli aivan uskomaton perhosvuosi. Lapset kirmasivat pitkin niittyjä haaviensa kanssa ja minä istuin portailla ja tunnistin perhosia oppaista, joita olimme kantaneet kirjastosta selkä vääränä. Loppukesästä päätin sivistää meitä pysyvämmin ja ostin omia perhoskirjoja. Keväällä kuopus sai syntymäpäivälahjaksi luontorepun, jossa oli lisämateriaalia luontotutkimuksiin ja luuppi.

Minne ne perhoset tänä kesänä katosivat. Tai olihan niitä, mutta ei niin pilvin pimein. Ihan haikeaksi jäi perhoskesästä mieli.

Viimeisten lattialautojen alta löytyi tämä yksilö. Lokakuussa! Se oli lentänyt kivijalan lohkeamasta talon alle. Olisipa nyt valinnut eri lankun. Tältä se sai häädön, vaikka yritin kuinka anella sille armoa. Olisi kuitenkin kuulemma ollut joku lankunsyöjäperhonen pahimmasta päästä. No, se pääsi ulos. Toivottavasti se löysi paremman paikan muuttaa muotoaan ja jatkaa elämää. Tunnistamattomaksi jäi tällä kertaa.

Sunday 30 October 2011

Olohuoneen lattian alta löytyneitä

Suuri urakka on saatu päätökseen. Puolitaloa on käyty maapohjaa myöten läpi. Valtava määrä hiekkaa, multaa, lahonnutta puuta, heinää ja sammalta sekä kiviä ja vanhoja tiiliskiviä on kannettu talon alta pois. Lattia on laitettu kiinni. Se näkyy heti myös lämmössä. Viimeisen neliömetrin alta löytyi vielä aarre. Kokoelma kahvikuppeja ja lautasia. Näillä taitaa olla ihan oma tarinansa.

Saturday 29 October 2011

Ihanaa lauantai-iltaa!

Talonpoikaispöytä ja keinutuoli

Naapuri vinkkasi viikolla ilmoituksesta, että olisi vanhan maalaistalon penkojaiset paikkakunnalla. Eilen illalla sitten ihan hämärän hetkellä käväisin paikalla. Voi, kuinka ystävällisen vastaanoton taas sainkaan! Tapasin kyläläisiä, joita en ollutkaan vielä henkilökohtaisesti tavannut ja toivottivat kovasti tervetulleeksi ja kyselivät, miten remontti etenee ja milloin pääsemme muuttamaan vakituisesti. Talonhan kaikki tuntevatkin täällä. Toivottelin taas ohikulkiessa pistäytymään kahvilla ja katsomaan, miten remontti etenee.

Etsin oikeastaan isoa ruokapöytää. Sellaista ei ollut ainakaan eilen näkösällä ja niinpä mukaan tarttui vanha keinutuoli, paikkakunnan vanhaa mallia ja pienempi pöytä. Olohuoneen kalustus alkaa kohta olla kasassa. Vielä se ruokapöytä, yksi penkki ja tietenkin uusi ja pehmeä sohva ja ehkä jokin arkku sohvapöydäksi.

Hassu juttu tuo keinutuoli. Olen lapsena keinunut, niin paljon, että aikuisiällä en ole juuri keinumista kestänyt, vaan olen alkanut voida pahoin jo pelkästä katsomisesta. Olinkin suunnitellut uunin eteen kaksi mukavaa nojatuolia ja väliin pienen shakkipöydän. Mites kävikään! Keinutuolihan siihen tulee! Ja tämä on muuten sellainen malli, ettei keikahda, eikä keinu, jos ei tahdo, vaan siinä on oikein mukava istua. Kukahan ensimmäisenä siinä kuorsailee uunin edessä, heh!

Pieni talonpoikaispöytä on muuten aivan samaa vanhan vihreää väriä kuin puusohvan runkokin. Taitaapa sohva osittain pilkottaa kuvassa ekovillapakkausten alta. Enpä siis taida ainakaan toistaiseksi poistaa maalia puusohvastakaan.

Friday 28 October 2011

Pannukakku

Jollakin keinolla on pitänyt pitää tämän viikon lippu korkealla, kun lomaviikko on aiottujen töiden suhteen valunut hukkaan. Olen siis laittanut ruokaa oikein kunnolla ja ajatuksella. Olen myös leiponut leipää ja tehnyt jälkiruokia.

Pannukakku on sellainen asia, että olen aina onnistunut tekemään siitä todellakin pannukakkua. Eli se ei ole noussut tai ei ole pysynyt pellillä ja on palanut tai sitten jäänyt epäkypsäksi. Tällä viikolla on hyvä ollut kehitellä onnistuneenpaa reseptiä ja hyvinhän se onnistuikin. Nekin, jotka eivät aikoneet lounaalla ottaa jälkiruokaa, eivät malttaneet lopulta olla maistamatta.

Ja tässä kehittelyn tulos:


3 kananmunaa
9 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria
1 dl sokeria
100 g sulatettua voita

1/2 tuntia uunissa 200-220 astetta

Wednesday 26 October 2011

Tanner tömisi, mutta piippu on valmis, The Chimney is ready!

Piipusta tuli valmis. Hieno siitä tulikin! Nyt tehdään sitten sisällä töitä. Minä kokkailen lähinnä ruokaa ja keitän kahvia ja pidän lapset kaukana työmaasta.

Aamu olikin haastava, kun katolta lenteli vanhoja tiiliä alas melkoista vauhtia ja lapset kulkivat edestakaisin asioillaan pihan poikki. Tanner tömisi, mutta sehän oli vain musiikkia korville, kun jotain edistystä tapahtuu.

Tuesday 25 October 2011

Meillä ei tapahdu mitään, Nothing happens

Ei tosiaankaan! Illalla keitimme porokeiton valmiiksi. Aioin leipoa tuoreita sämpylöitä sen kanssa päivällä. Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta. Muuraria vain ei näkynyt, kun päivä valkeni. Tuijottelin vähän väliä katolle ja pohdiskelin asioita. Piipusta piti aloittaa. Ehkä oli vielä muita kiireitä, viimeistelyjä. Kyllä muurari tulee, kun ehtii. Huomenna on uusi päivä ja sen jälkeen tulee taas seuraava. Täällä ei eletä kellon mukaan. Ei ole koskaan eletty, mutta aina työt tulevat tehtyä.

Olenko muistanut mainita tarpeeksi painokkaasti, että tämä on sadan vuoden projekti. Olen luvannut, etten naputa mistään. Olen onnellinen, jokaisesta päivästä. Tämä talo on seissyt niin kauan paikoillaan, että on ansainnut ajattomuuden.

Vanhin lapsemme ohjelmoi itsensä loppuviikoksi. Lähtee kaverin mökille. Mies lähti viemään häntä mantereelle ja vaihtaa samalla kaasupullon. Se kun on aika paljon halvempi mantereen puolella, niinkuin moni muukin asia. Silti tämän talon remontoinnissa on käytetty, omien voimien lisäksi, vain paikallista osaamista.

Sähkömies on uusinut tähän sähköt viimeksi 80-luvulla. Nyt hän tekee sen toisen kerran elämässään, aina kun ehtii. Eläkepäivistään samalla nauttien. Hän on iätön mies. Puolet saaren asukkaista on. Putkimieskin on paikkakunnalta. Tulee vartin varoituksella, jos on kiire ja aina yhtä rauhallisena. Muurari on kolmas paikallinen. Huomenna tulee aamusta naapurin kalastaja avuksi, jos ei mene merelle. Ja jos hän menee merelle, tuo tullessaan kassillisen tuoretta kalaa. Aivan käsittämätöntä kansaa täällä!

Monday 24 October 2011

Uunin muuraussuunnitelmia, planning the fireplace

Pystyuunin paikka

Tämän viikon urakka on alkamassa. Piirtelen vielä viimeisiä hahmotelmia pystyuunista muuraria varten. Odottelen lopputulosta todella jännittyneenä. Pystyuunin pintaan tulee rappaus.

Malli on 1700-luvun tyypillinen pystyuuni. Se muurataan varaavana ja sillä kivimassalla muureineen, mikä siihen käytetään, pitäisi lämmön pysyä sisällä. Tämä uuni tulee keskelle taloa. Vanha muuri hyödynnetään piippuineen.

Ja jotain tällaista on syntymässä....

Sunday 23 October 2011

Makuuhuonetta


Ehdinpä tänään ihailla vanhoja tapettikerrostumia. Osaan en päässyt käsiksi, koska ovat niin korkealla katon rajassa, että tarvitsisin tikkaat ja lattia on sellainen kuin on. Hassua, että samaa tapettimallia on päällekkäin kahta eri sävyä. Joku tosi tarkka on joskus asunut täällä. Kerrostumia on kaiken kaikkiaan 10 tällä hetkellä.

Ja lattia näyttää tältä! Ulkoseinän vierustat ehdittiin eristää tänään.

Aamumaisema köökin ikkunasta

Tänään on vuorossa makuuhuoneen lattian eristämistä. Siitä kuvia myöhemmin, jos asiat edistyvät mukavasti. Aamukahvilla aurinko kultasi näköalan ikkunasta.

Saturday 22 October 2011

Kellarin uusi elämä, The new life of the cellar


Jos vielä lokakuun loppupuolella pystyy tekemään ulkomaalauksia, niin on kyllä aika lämmin syksy. Vastoin parempaa tietoa tartuin aamulla maalipensseliin ja maalasin naapurin kehoituksesta kellarin katon räystäslaudat tai mitä ne nyt nimeltään ovatkaan. Maalasinpa samalla myös pätkän porttia, ettei koko talvi harmita! Ja olisin vielä maalannut ulkoportaatkin, mutta jääkööt kevääseen! Ja kyllä naapuri onkin oikeassa sen asian suhteen, että jos olisin maalannut kattohuovan asentamisen jälkeen, niin en olisi noin siististi pystynyt maalaamaan.

Kellarin on tarkoitus valmistua vasta ensi syksyn satoa varten. Mutta porstuan katto piti uusia talven varalta jo nyt. Sisätyöt jäävät keväälle.

Kuvissa maakellari ennen, purettu laho porstua ja uusi porstua hyvällä alulla. Kohta saa vaikka talvi tulla. Jos huomenna vielä saisi sen huopakaton päälle.

Sunday 16 October 2011

Sunnuntai ruusupuskassa, Sunday in the rosebushes


Kävin tänään kurttulehtipuskan kimppuun ja lyhensin sen 40-senttiseksi. Kottikärryllisiä tuli kärrättyä kolme kompostiin ja kyynärpää ei tykkää ollenkaan, kun napsin kaikki oksat 10-15 senttisiksi, että maatuvat paremmin. Onneksi miehet tekivät keväällä ison talon kompostin, niin sinne mahtuu, vaikka traktorilla ajamaan.

Muutenkin on ollut takkuinen viikonloppu. Toisten ihmisten ajatukset harmittavat. Käärme on päässyt kurkistamaan paratiisiin. Ihan oikein siis, että vietin sunnuntain piikkisessä ruusupuskassa. Miksi muuten ruusuilla on piikit? Ettei elämä olisi täydellistä?

Portailla kesän kasvanut äitienpäiväruusu ei taida mennä talven yli. Maakellari ei valmistu täksi talveksi.Voihan olla, että laitan sen kellariin ja kokeilen, miten menee talven yli, mutta epäilenpä suuresti. Elämä on kovaa, ruusuillekkin.

Saturday 15 October 2011

Laiskalauantai, Lazy Saturday


Otin sohvalla makoisat päiväunet, kun puoliso kävi ostamassa puutavaraa. Kuorma pitäisi vielä tälle illalle purkaa varastoon suojaan, mutta mitään muuta ei taida tapahtuakkaan.

Lautakuormassa on maakellarin porstuan kattolaudat ja lattian niskalaudat. Vanha tukirakenne on väärinpäin, joten joudumme kääntämään koko systeemin toisinpäin, jotta lattialaudat saa naulattua oikein.

Wednesday 12 October 2011

Käsintehtyjä tiiliä, handmade bricks



Kerroin jo aiemmin lattian alla olevasta kellarirakennelmasta, joka on osittain täytetty hiekalla. Samaa tiiltä löytyi muualtakin lattian alta. Aloinpa sitten keräämään niitä talteen ja niitä onkin iso kasa nyt pressun alla ulkona odottamassa uusiokäyttöä.

Tiilet on käsintehtyjä omalla paikkakunnalla. Savikin on kuulemma nostettu kuopista pitkin saarta. Naapurimme sanoi, että hän on usein metsästysretkillään löytänyt tällaisia vanhoja savikuoppia. Ne ovat olleet kapeita ja syviä ja niihin on laskeuduttu aikoinaan tikapuita pitkin. Niitä ei tietenkään ole peitetty, vaan jätetty veden ja kasvillisuuden armoille ja ne ovat tosi petollisia kulkijoille.

Vanhat tiilet ovat kauniita: siroja, pehmeä kulmaisia ja niin kauniin punaisia. Ne todennäköisesti käytetään kesäkeittiöön jossain vaiheessa, kun keksin, miten ne parhaiten pääsevät esiin. Kesäkeittiöön tulee ainakin vanha puuliesi, joka on kaupungissa jemmassa ja leivinuuni. Mitä muuta, se jää nähtäväksi.

Sunday 9 October 2011

What´s for food ?




Pikkuvarpuset ja tiaiset vihjailivat jo viikkoja sitten, että ruokintakausi voisi jo alkaa. Eilen se sitten alkoi ja tänä aamuna oli tungosta aamiaisella. Tätä riemua jatkuu Pastorilassa vappuun saakka.

Pihan kuningas, käpytikka, kävi tarkistamassa tilanteen. Silloin kaikki muut linnut vaikenivat ja tarkkailivat tilannetta kauempaa.

Saturday 8 October 2011

Työkaluaarteita, old tools




Sain muutama viikko sitten muuttokuormassa sukuni vanhoja työkaluja. Kaikenlaisia aarteita sieltä löytyikin!

Tuesday 4 October 2011

Kumman puolesta vetoa?



Meillä on kiistaa siitä, kummassa kohtaa on sijainnut kakluuni. Siinäkö, missä on kattopaneelissa reikä aivan kuin piippua varten vaiko hirsiseinää vasten, missä selkeästi näkyy valkoista muuraus- ja punaista tiilijälkeä? Nykyiset tietomme ovat ristiriidassa keskenään.

Asia selvinnee huomenna, kun aukaisemme lattian. Pitänee lyödä vetoa aivan konkreettisesti jostain, niin jommalla kummalla on mahdollisuus voittaa.

Ja jos kummassakin kohtaa on ollut kakluuni tai uuni, niin miten ne piiput sitten ovat menneet? Koska piippuja on talossa ollut vain kaksi. Se on faktaa! Ja oikeasti kun niitä tulisijoja on ollut toisessakin päässä taloa, niin mitenhän ne on piiputettu.

Vanha seinä ainakin on ollut tuossa kohti, missä kattopaneeli katkeaa.

Monday 3 October 2011

Keltaista väriä




Keltainen ei ole koskaan ollut lempivärini. Ilmankos, koska se on aivan selvästi syksyn väri. Silti olin valinnut sitä mm. hääkimppuuni. Keltaiset ruusut ovat rakkauden kukkia väriltään.

En koskaan pukeudu keltaiseen, eikä Pastorilassa ole sisustuksessa missään keltaista. Silti se näin syksyisin tunkeutuu lähelle. Vanhat rakastamani puistohaavat saavat kauniin syksyn keltaisen värinsä ennenkuin muuttuvat punaisiksi. Ne yrittävät päästä myös porstuan ovesta sisälle. Naapurin seinäkin on keltainen. Olisin toivonut värin olevan kermanvalkoinen niinkuin meillä muillakin naapurusten vanhoilla taloilla, mutta iloitsen, että se on saanut värin ollenkaan ja että siinäkin rakennuksessa on nykyään elämää.

Sunday 2 October 2011

Sauna




Sunnuntaina, kun riisipuuro valmistuu, mansikkasoppa odottaa ja olohuoneeseen valetaan uunin pohjaa, mietin mikä meillä on talossa valmista? Sauna! Siitä muutama kuva:

Saturday 1 October 2011

1.10

Historian lehtien havinaa


Kävin taas eilen ihanassa 151-vuotiaassa kirjastossamme. Olen kohta lukenut kaiken kotiseutuhyllyköstä. Naapuri sanoi, että tiedän kohta enemmän paikkakunnan historiasta kuin hän. Niin, niin, mutta hän onkin saanut kaiken tiedon jo äidinmaidossa. Me joudumme kuromaan kaiken historian kiinni omin voimin!

Koska kotimme on kulttuurihistoriallinen kohde paikkakunnalla, on siitä myös paljon kirjallista dokumenttia ja valokuvia. Jossakin teoksessa sanottiin, että rakennuksemme on saneerattu 1980-luvulla pilalle ja että taloa on kohdeltu ansaitsemattoman ankarasti uudistamalla. Toivoisinpa, että kun seuraavaksi kartoitetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, tämä vääryys voidaan korjata myös dokumentteihin. Teemme todella ankarasti töitä tämän kauniin hirsirakennuksen eteen. Mutta menneisyyden kunnioittaminen ei tarkoita paluuta savupirttioloihin. Tästä talosta tulee ennenkaikkea koti!

Tämä kuva on vuosisadan alusta. Julkisivu on hirsipinnalla ja porstuakin on aivan erilainen kuin tänä päivänä. Mutta, mutta! Olenko näkevinäni yläkerran ikkunassa verhot?