Thursday 24 December 2015

Hyvää joulua !



Poikkeuksellisti vietämme alkujoulun kaupungissa. Niin paljon kuin nautinkin joulun laittamisesta isossa kodissa, kaipaan suunnattomasti Pastorilan ainutlaatuiseen tunnelmaan ja rauhaan.

Silmäni ovat jo ehtineet kyyneltyä kahdesti onnesta päivän aikana. Enoni soitti sydäntä lämmittävän puhelun ja toivotti hyvää joulua. 

Kummivanhempieni yllätysjoululahja kätki sisäänsä tämän vanhan Suomenlippunauhan. Nauha on kuulunut alunperin isovanhemmilleni ja nähnyt monen monta joulua. Nyt se siirtyy Pastorilan jouluperinteisiin.



Hyvää ja rauhallista joulua !

Monday 14 December 2015

Tapetin valinnan vaikeus



Makuuhuone on vieläkin vaiheessa. Emme osaa päättää tapeteista. Olemme sitten kesän edenneet jo kahteen vaihtoehtoon: kaksi ylintä tapettimallia ikkunan vieressä. Pelkään, että suuri kuvio ja voimakas tummaväri tekevät valoisasta huoneesta liian pimeän.  

Sain uusittua laskosverhojen narut ja renksut viikonloppuna. Talossa asuu terävä hampainen kissa, joka rakastaa narujen jyrsimistä. 

Sain vihdoin toivomani lukulamput seinälle sängyn yläpuolelle. Niissä on himmennin, millä voi säätää valon määrää. Voi ihanuus !

Tossut ja penkki ovat pakosalla eteisestä, missä on käynnissä varsinainen remontti. 



Sunday 13 December 2015

Villasukat




Ostin jo viime talvena paikallisesta käsityöläismyymälästä villalankaa sukkien kutomista vaten. Seisoin pitkän aikaa lankavyyhtien vieressä ja pohdin värejä ja päädyin sitten näihin kahteen. Villa on saaren omista lampaista. Ne laiduntavat loputtoman pitkillä rantaniityillä koko kesän.





Olen tehnyt käsitöitä paljon, mutta sukan kantapään tekeminen on osoittautunut minulle tähän asti ylivoimaiseksi. Se on varmaankin sukuvika. Isoäitini ei osannut tehdä kantapäätä. Äitini teki sen osan sukkaa äidilleen jo pikkutyttönä. Tyttäreni osaa kutoa kantapään. Voikohan se olla niin, että joka toinen sukupolvi naisia kantaa sellaista geeniä, ettei kantapään mystiikka vain aukea ? Anoppi on koittanut minulle opettaa, mutta luovutti niiden ainokaisten sukkien kanssa, jotka olen kerran tehnyt.

Tämän talven haaste itselleni on oppia tekemään koko sukka. Saa ehdottaa helppoja ja hyviä neulontaohjeita.

Friday 4 December 2015

Odottaminen




Kasvihuoneesta sisälle siirtämäni joulukukan mukulat menehtyivät viime metreillä. Kirjoitin kauppalistalle amarylliksen. Värivalinta on miehen ja odotan mielenkiinnolla, sillä tämä ei ole punainen, eikä valkoinen.

Aika rientää taas niin nopeasti, ettei ehdi toteuttaa suunnitelmia. Asioita pitää priorisoida sen mukaan, mitä jaksaa tehdä ja mikä tulee kiirreellisenä eteen ja niistäkin pitää vielä valita. Miten tämä onkin mennyt tällaiseksi ?



Wednesday 2 December 2015

Aarre kansien välissä




Tänä syksynä olen tehnyt hämmästyttäviä löytöjä ja havaintoja, jotka ovat ilahduttaneet minua suuresti. Elämääni ovat aina kuuluneet kaksi tärkeää kirjainta. Ne ovat paitsi omiani, etunimeni ja sukunimeni alkukirjaimet, kuuluneet myös isoisäni äidille. Lapsuuden kodissani käytettiin näillä kahdella nimikirjaimella koristeltuja kauniita hopealusikoita. Lapsen mielestä se oli kiehtovaa, että lusikoista löytyivät omat kirjaimet. Tiesin toki aina kenelle ne kirjaimet kuuluivat.


Tänä syksynä löytyi isoisän tavaroista pieni paljon luettu ja kulunut, kauniisti koristeltu kirja, jonka avasin hyvin hellävaroen. Etukansikin oli jo ironnut, mutta silti kirja pysynyt kauniisti ryhdissään kuten kuvasta näkyy. Raamattu on nyt Pastorilan pöydällä. 






Hämmästyttävintä on, että Raamatun lähes kymmenelle ensimmäiselle sivulle on kirjoitettu huolellisesti muistiin kaikki perhetapahtumat: nimet, syntymät, naimisiinmenot, kuolemat, puolisot, sisarukset ja lapset monen sukupolven ajalta. 

Kirja on aarre !

Kirjaan on suljettu rakkaudella koko suku.

Mitään suuria yllätyksiä ja salaisuuksia ei kirjasta löydy. Löytyy sieltä kuitenkin yksi nimi, jota en aluksi tunnistanut, mutta sukulaissuhde löytyi. Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, miksi hänet on kirjattu perheraamattuun. Hänellä on täytynyt olla aivan erikoinen asema perheessä. Se tuntuu kyllä oikein hyvältä. 







Sunday 29 November 2015

Ensimmäinen adventti



Näin viime yönä unta, että oli niin lämmintä, että kuljin pihalla varvastossuissa ja istutin omenapuita. 

Laitoinkin varvastossut jalkaani ja sipsuttelin pihalla kameran kanssa. Sipulit pukkaavat kasvimaalla 
uutta alkua ja monet perennat ovat alkaneet tehdä uudestaan lehtiä jo lakastuneiden tilalle. Lämmintä ei ole kylläkään yhtä paljon kuin eilen + 6 astetta.


Hyvää ensimmäistä adventtia vanhasta Pastorilasta !




Saturday 28 November 2015

Marraskuun viimeinen viikonloppu




Jo viime viikonloppuna siivosin porstuaa. Sinne kertyy kaikenlaista johonkin suuntaan matkalla olevaa tavaraa. Hiomakoneita, poria ja maalipönttöjä siirrettiin penkin alla olevaan arkkuun. Porstuan komero käytiin läpi ja sinne tungettiin onget, virvelit ja olkihatut sekä marjastus- ja sienestyskorit ja isoisän työkaluarkku siirrettiin liiteriin odottamaan kevättä.

Iso piironki on  jo aiemmin syksyllä pesty mäntysuovalla ja siirretty sisätiloihin. Yksi sen laatikoista vietiin puusepälle pohjalautojen vaihtoa varten. Piirongin veli uusrenessanssi kirjoituspöytä joutuu odottamaan talven yli omaa vuoroaan. Mutta näyttää se nauttivan olkikoristeista ja joulukyntteliköstä, jotka loistavat naapuriin saakka.




Sunday 8 November 2015

Hyvää isänpäivää !




Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille !





Tämä lehtileike, vuodelta 1899, on erityinen isänpäivätervehdys omalle isälleni. 
Hyvää isänpäivää !

Saturday 7 November 2015

Mysteeri arkku



Puuta ja rautaa. Työkaluarkku.





Porstuassa odottaa vanha työkaluarkku. Se on ollut siellä jo viikon, mutta vasta tänään ehdin tutkia sitä tarkemmin. Sisäkannessa on isoisäni nimi ja osoite tutulla, kauniilla ja vanhalla käsialalla kirjoitettuna. Hän syntyi 1899 ja hänellä oli paljon erilaisia arkkuja erilaisiin tarkoituksiin. 

Minä olin pieni tyttö, kun ukki kuoli, mutta muistan, kuinka hän odotti minua kaupunkitalon porstuassa musta baskeri päässään, valmiina lähtemään ulos ja kun vanhempani kantoivat minut sisään hän sanoi : "Kah, tyttöhän sieltä tulee !". Tyttö-sanan tilalla oli nimeni.





Arkussa on kaikenlaisia puuosia. Ja huiiii! Pilkottaa sieltä luukin.





Tästä minä tunnistan karstan ja puupuristimen, kangaspuiden sukkuloita ja puisen tiinun osia.





Onko tuolla keinutuolin osia ? 




Jotain nämä ovat joskus olleet, mutta mitä ?


Arkun sisältö on sen verran pölyinen ja porstua on muutenkin täynnä odottelevia huonekaluja, että taidan siirtää arkun talvehtimman liiteriin. Kesällä sitten pesen kaiken mäntysuovalla ja tutkin tarkemmin.


Mukavaa lauantaita Pastorilasta !


Wednesday 28 October 2015

Pömpelin lipasto



Pömpeli oli kummisetäni työkaluvarasto. Siellä oli tällainen isoisän vanha lipasto. Alunperin lipasto on lienee ollut korkeampikin ja siinä on ollut kolme pitkää laatikkoa. Mutta tällaisena minä sen pelastin muuton alta. Tai ei se ihan tämän näköinen ollut. Siinä oli sellainen paksu tummanruskea maali ja lakka.

Ilmoittauduin puutyökurssille ja hioin lipaston puhtaaksi. Sitten se sai tuollaisen antiikkivahakäsittelyn. Nyt olisin valinnut erilaisen tavan, mutta pitihän tuotakin kokeilla. Lipasto on toiminut tv-tasona, mutta kun taloon muutti kesällä uusia vanhoja huonekaluja, niin siirsin lipaston keskelle lattiaa ja siihen se on jäänyt.

Se on nyt sitten sohvapöytä. Ei meillä sellaista ennen olekkaan ollut ! Olen siitä varsin onnellinen.

Sunday 25 October 2015

Tapettiongelma



Pysähdyimme kesällä Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaalla jälleen kerran valitsemassa tapetteja. Olen maininnut aikaisemminkin, ettei mikään ole niin vaikeaa kuin tapettien valitseminen. Vuosien myötä valinta on mennyt vain hankalammaksi, koska Pastorilaan kelpaavat vain käsintehdyt tapetit. 

Nämä kolme mallia valitsimme sitten mukaamme ja ne on nyt kiinnitetty nuppineuloilla seinään valinnan helpottamiseksi. Ikkunan reunasta ei suinkaan pilkota lastulevyä, vaan siinä on maalarinteippiä vielä maalauksen jäljiltä vai olisko kassakuittia, jota laitetaan huokolevyjen liitoskohtiin.... Listoituksiakaan ei saa valmiiksi ennenkuin kuin tapetit ovat paikoillaan, joten koko projekti seisoo kärsivällisesti.




Alin mallivaihtoehto tiputettiin yhteismielisesti pois. Jäljellä ovat nämä kaksi, joista käydään ankaraa uuvutustaistelua. Faktat huoneeseen ovat seuraavat: 






2 ikkunaa, valkoinen helmipaneelikatto, hyvin vaalean siniharmaat lattialaudat ja suuri vanha kaappi.


Löysin tämän lapsen ottaman musta-valkoisen kuvan, joka kuvaa aika hauskasti huonetta lapsen näkökulmasta.  Niin, että kumpi tapetti ?

Wednesday 21 October 2015

Seinäprojekti



Kukkuu! Tällainen projekti alkoi toukokuussa. Sen piti olla valmis äitienpäiväksi. Nyt toivon, että se valmistuu jouluksi.




Tällaiselta seinä näyttää purettuna eteisestä. 




Kyseessä on siis olohuoneen ja eteisen välinen hirsiseinä. Oviaukko on elänyt talon ja tarpeiden mukana. Olohuoneen puolelta hirsiseinä on täydellinen, mutta eteisen puolelta ikävästi kärsinyt 80-luvun saneerauksessa. Seinä odottaa nyt tasoittavaa kahvikäsittelyä kunhan kaikki saneerausrakenteet saadaan purettua. 

Ei liene vaikea arvata, että seuraavaksi on vuorossa sitten eteinen. Sekä katto, että lattia saavat kyytiä kunhan ratkaisemme yläkertaan kulkemisen. 

Monday 19 October 2015

Macaron-leivoksia




Macaron-leivokset ovat nyt vallanneet myös Pastorilan keittiön. Nämä alunperin ranskalaiset (ja vähän italialaisetkin) kulinaristien herkut, eivät ole ollenkaan niin vaikeita tehdä kuin luulisi. Ei ainakaan sen perusteella, että meidän 15- ja 10-vuotiaat tekivät näitä täysin itsenäisesti. 

Nämä ovat tiramisu-täytteisiä ja ah, niin suussa sulavia. Taito on siinä vatkausvaiheessa. Ei liian paljon, eikä liian vähän.





Täydellisiä !


Sunday 18 October 2015

Kisat rannalla




Vietimme sunnuntaiaamun rannalla seuraten vinttikoirakisoja. Mielenkiintoista ! En ole koskaan aikaisemmin perehtynyt tähän lajiin, eikä perehtymisestä voi puhua nytkään, mutta hauskaa katseltavaa se oli. Lapsi kysyi, mistä vinttikoirat ovat saaneet nimensä. En osannut vastata. Tuskinpa nimellä on koon kanssa mitään tekemistä kuitenkaan. Olisikohan puhdas käännösvirhe. Siinäpä tutkimista loppupäiväksi.



















Sunday 11 October 2015

Vuoden viimeinen perunasato



Köökin pöydällä kypsyvät kulhossa viimeiset tomaatit. Tänään nostin viimeiset perunat maasta. Ne ovat talviperunalajiketta. Sato oli kehno koko kasvukaudelle. Seurasin huolestuneena  jo ihan alkukesästä tilannetta. Varret eivät juurikaan kukkineet ja yllättäen ne kuihtuivat kokonaan pois. Ei siis mitään sellaista, että nykäisisi varresta ja uusia perunoita nousisi mukavasti juurien mukana.

Siirsin viimeiset yrtit kasvihuoneesta maahan, jotta ne saisivat suojaksi lumipeitteen. Oliviiyrttikin saa yrittää selviytyä peitettynä talvesta. En saanut sitä viime vuonna talvetettua porstuassa, joten nyt kokeillaan maassa. 

Aurinkoista sunnuntaita täältä saaresta !

Monday 28 September 2015

Nelijalkaiset kaunottaret



Vuosi sitten Ruusa-kissa sai kaveriksi Murun. Muru on varsinainen Baby isoilla kirjaimilla. Sen ei omasta mielestään oikeasti tarvitse kasvaa aikuiseksi, koska äitikissa pitää siitä huolen. Ja niin pitääkin. Mutta välillä äiti-kissankin pitää saada rauhassa nukkua päikkärit, että jaksaa pitää hiiret ja myyrät kurissa ja leikittää sitten Murua.

Sunday 27 September 2015

Teetä ja pikkuleipiä




Aina silloin tällöin iskee kotirouva-fiilis ja silloin se on parasta äkkiä hyödyntää. Kietaisin mustan kotelomekon päälle esiliinan (jalassa punaiset villasukat). Kööki oli jo valmiiksi lämmin, kun ohrapuuro oli hautunut parituntia liedellä. 


Tekaisin Ameriikan mummon reseptillä Mary Anns-pikkuleipätaikinan : 


Pikkuleivät onnistuivat täydellisesti ja resepti on juuri niin maukas ja simppelin yksinkertainen, että sopii mainiosti Pastorilan reseptikokoelmaan. 



Hyvää sunnuntaita !






Monday 21 September 2015

Se on sieni !



On se sieni, vaikka se näyttää ihan alienilta ! Mutta mihin loppuu jalka ja mistä alkaa sienen lakki ? Tällainen "outosieni" löytyi Pastorilan nuotiopaikalta. Eikä se mikään kovin pienikään ole ! Kielsin varulta, ettei sitä saa tuoda lähellekkään taloa.




Joku siitä on kuitenkin haukannut palasen, joten ei se varmaan ihan myrkyllinen ole. Kuukunen vai tuhkelo ?

Sunday 20 September 2015

Viimeiset tomaatit


Tänään tyhjennettin kasvihuone tai ei ihan kokonaan. Jäi sinne vielä kaksi kaktusta, oliiviyrtti sekä amaryllis ja ruukullinen hyasintteja sekä piparminttu ja omenaminttu. Tomattisato ei tänä vuonna ollut mitenkään suureellinen. Kurkut menestyivät paremmin. Normikesinä ne taas eivät ole olleet kovin satoisia. 

Viime kesänä kylän taimien vaihtopäivänä mukaan lähteneet kaksi pientä kaktusta ovat kasvaneet käsittämättömän suuriksi. Viime talven ne viettivät porstuan ikkunalla, mutta nyt niistä on tullut sellaisia luikeroita, että en tiedä, miten saan ne siirrettyä raskaampiin saviruukkuihin ja sisälle. Kukaan perheestä ei ole kovin sympaattinen peläten niiden piikkejä. Täytyy oikein ihmetellä, miksi ne alunperin lähtivätkään meidän mukaan !

Amaryllis ja hyasintit saavat vielä odottaa muutaman viikon sisälle pääsyä. Kyseinen amaryllis on jo muutaman vuoden ilahduttanut meitä parikin kertaa vuodessa kukinnallaan.



Saturday 19 September 2015

Paluu



Minua on lähestetty useammalta taholta ja toivottu, että palaisin päivittämään Vanhan Pastorilan blogia. Mitään oikeaa syytä hiljaisseloon ei oikeastaan ole. Olen edelleenkin jatkanut valokuvaamista, mutta minusta on tullut kovin valikoiva kelpoisten kuvien suhteen. Pastorila on elänyt perheen arjessa. Jossain välissä tuntui, ettei oikein mitään merkittävää tapahdu, mutta ei kai näin vanhan talon historiassa päivissä ja viikoissa mitään kovin ihmeellistä tapahdukkaan.

Mukana kulkeva perhe on "kutistunut" yhdellä: vanhin lapsi kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, muutti omaan kotiin ja aloitti opiskelut yliopistossa. Keskimmäisen harrastusten takia olemme ehkä oleskelleet enemmän kaupungissa kuin maalla ja perheen yhteinen aika on pitänyt jakaa eri tavalla kuin aiemmin. Toisaalta perhe on kasvanut yhdellä nelijalkaisella. Talossa on nyt kaksi kissaa.

Selasin viimeisempiä päivityksiä ja minua hymyilytti. Vaikka itsestä tuntuu, ettei mitään merkittävää edistystä talon entisöinnissä ja sisustamisessa ole tapahtunut, niin on sittenkin. Sokerisaksia on nyt köökin seinällä kaksien sijasta kolmet ja vanha koulutaulu on vaihtunut toiseen.

Minä lähden viettämään kaupunkiin ystävien kanssa teatteri-iltaa. Matkoihin mantereelle ja takaisin menee 3 tuntia. Mukavaa viikonloppua !