Kaamos, the shortest daylight of the year

Adventtiaika aloitti myös vuoden pimeimmän kaamosajan. Meri ei ole jäässä, lunta ei ole maassa. Silti on niin kaunista! Tuuli myrskyää nurkissa ja kaataa kaiken tielleen osuvan. Nyt jos koskaan on taas käyttöä sepän tekemille säpeille ja lukoille.

Terveisiä ullakolta, Regards from the attic

Miehet kiipesivät tänään ullakolle tarkistamaan piipun kunnon. Se on niin kunnossa kuin nuhooja sanoikin, joten mitään estettä ei ole sille, että uuniin laitetaan tuli.

Sain tuliaisiksi ullakolta tämän hauskan lasten kuvan. Olisi kiva tietää, mikä sen alkuperä on?

Ullakolta tuli muutenkin hyviä uutisia. Sinnehän ei ole enää sisältä portaita, joten ainoa tie on talon päädystä tikkaita pitkin ylös ja ikkunasta sisään. Ullakko on joskus ollut todellakin hyötykäytössä. Siellä on kaikenlaisia käytönjälkiä ja ikkunalla on kaunis ikkunalauta <3 Mitään estettä ei näyttäisi olevan sille, että otamme sen alakerran remontin jälkeen käyttöön.

Lahja, a gift

Onneksi on ollut leuto syksy. Talo on lievähkösti viileä! Normilämpö on ollut köökissä loppusyksyn n. +17 astetta, eikä vielä ole edes ulkona ollut pakkasia. Tosin nämä seinät pitävät ulkona, niin pakkasen kuin kesähelteetkin.

Köökin lämpömittari toimii enää vain sisällä. Ulkoanturan johto katkesi, kun ikkunoita alettiin kesällä aukoa ja sulkea lämpötilan mukaan.

Naapuri toi meille tänään lahjan: sääaseman. Hieno lahja! Kohta meillä taas tiedetään ulkolämpötilakin.

Kellari marraskuussa, The cellar in November

Maakellarin kunnostus on muiden töiden ohella edennyt todella hitaasti. Porstua on saanut uuden katon ja seinälaudoitusten värikin on ratkennut ilman minua näköjään!

Tätä lähemmäs en ole kohdetta sitten loppukesän tainnut mennäkkään. Kunnostus kuulemma jatkuu taas keväällä. Ymmärtääkseni nyt kuitenkin laudoitus tehdään seiniin valmiiksi. Maansiirtotyö lapiolla on ollut työteliästä. Maa on pakkautunut kellarin ympärille niin tiiviiksi, että se ei juuristoineen liiku millään. Se on siis hidastanut porstuan viimeistelyä.

Mutta eikö tämä ole ihan hyvällä mallilla talvehtimiseen!

Olkisydän

Viikonloppuna satoi rakeita maahan. Kuura valtasi nurmikon. Kaupoissa ei voi käydä vilkuilematta joulukoristeita. Niinpä tämä sydän tarttui matkaan rautakauppaostoksilta. Tervetuloa joulu Pastorilaan!

Uusi syöttölaite linnuille, New feeder

Ostin uuden syöttölaitteen linnuille. Vanha lintutalo aidan päällä oli aivan liian helppo harakoille ja variksille. En tiedä toimiiko tämä, mutta ainakaan siemeniä ei ole niin paljon kerralla tarjolla, että ne voisi kerralla hotkia.

Lattiakiireiltä en ehtinyt asentaa telinettä oikeaan paikkaan, mutta tinttiparvi löysi sen yllättävän nopeasti. Eikä niitä näyttänyt haittaavan sijainti aivan ulko-oven vieressä. Nopeasti auringonkukan siemen suuhun ja pyrähdys naapuritalon räystäälle syömään.

Makuuhuoneessa on lattia, there is a floor in the master bedroom

Makuuhuoneen lattia valmistui eilen. Myös osa seinistä sai eristyksen. Tänään sitten jatkuu työt olohuoneen puolella. Ensin oli valtava urakka siivota ja siirrellä tavaroita, niin että työt pääsivät alkamaan.

Makuuhuone tänään, the master bedroom today

Makuuhuone on työn alla tänään. Lattia on eristetty Ekovillalla ja sen päällä on paperi ja nyt naputellaan lattianiskojen päälle lautalattiaa. Huomenna se näyttää jo erilaiselta.

Sisään nöyränä

Pastorilaan käydään nöyränä sisään matalasta porstuasta. Onneksi sisällä on katto korkealla, niin voi hengittää taas vapaasti.

Porstuan sisäovi maalattiin valkoiseksi viime talvena. Se saa nyt mennä vähän pitempään. Ulko-ovelle ei ole tehty mitään niinkuin näkyy. Värimaailman joudumme ratkaisemaan kyllä, kun maalaamme nyt talven aikana liiterin ovet.

Oviaukosta näkee, kuinka paksut hirsiseinät ovat. Äänet ulkoa eivät kyllä häiritse, eikä säiden vaihtelut tunnu missään. Porstua on lautarakenteinen. Miksihän porstuat on perinteisesti tehty lautarakenteisiksi? Tässäkin talossa on ollut monta porstuaa talon elämän aikana:leveämpää ja kapeampaa. Todennäköisesti mekin uusimme porstuan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä se on aivan eri vuosisataa. Mutta kiireellisyyslistalla se on aika kaukana.

Ei se ole joulukuusi, it´s not a christmastree

Naurun röhähtelyä miehisessä ruokapöydässä, kun istutin kuusen kukkaruukkuun. Aika kivan huonekasvin siitä oikeastaan saakin ja sopii mukavasti tähän vuodenaikaan, kun ei liikaa innostu joulua vielä oksille ripustelemaan.

Kun talo joskus oikeasti valmistuu ja olohuoneesta tulee olohuone, niin voin oikeasti miettiä huonekasveja. Nehän viihtyvät hirsitalossa. Kaupungissa ei ole enää vuosiin ollut kuin kliivia. Sen taidan ensimmäiseksi pelastaa maalle, kun kukkia pohdin tarkemmin.

Pastorilassa talvehtivat pelargoniat keittiön ikkunalla ja kaksi kaktusta. Toinen niistä kukkii pääsiäisenä ja toinen jouluna. Ja jos tarkkoja ollaan, niin toinen saint paulia on vielä hengissä ensimmäisiltä muuttopäiviltä. Ja löytyy yksi lihansyöjäkasvikin. Sen tehtävä on pitää ötökät kurissa porstuassa.

Lahoja puita, rotten trees

Kotitikat eivät kyllä tykkää tästä. En minäkään kuin näin, kuinka monta vanhaa puuta kaatui ja kuinka autiota tuli. Mutta ne olivat kaikki lahoja, joten pakkohan se on ymmärtää. Olisi ollut vain ajan kysymys, milloin ne olisivat kaatuneet talon ja aidan päälle. Eli parin puun sijasta kaatui puita vähän enemmän.

Kietoudu sumuun

Isänpäivä. Oikeastaan tänään ei ole niin sumuista kuin eilen. Täällä on usein sumuista kyllä, syksyisin, talvisin ja keväällä. Ei kesällä. Silloin on kirkasta ja lämmintä. Enemmän aurinkoisia päiviä kuin mantereella.

Sumuun on ihana kietoutua. Silloin voi huoletta laittaa villasukat jalkaan ja istuutua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa. Harmillista, ettei meillä ole sohvaa remontin keskellä. Villasukatkin menisivät liian likaiseksi tässä pölyssä. Onneksi on lämpimät reiskat. Ja aina hyviä kirjoja. Siitä pitää huolta paikallinen kirjasto.

Tänään on tiedossa raivaamista. Eilen vihdoinkin poistettiin porstuasta sementti- ja laastisäkkejä. Niitä ylimääräisiä, odottamaan seuraavaa käyttötarkoitusta, joten lattia näkyy vihdoinkin, kun saan imuroitua ja pyyhittyä. Kyllä se tästä!

Kahdeksan päivää, eight days

Uuni on valmis. Nyt se saa kuivua kaikessa rauhassa kolmisen viikkoa. Kahdeksan päivää sitä muurattiin ja siinä on neljä tonnia kiveä. Muurari oli erityisen tyytyväinen lopputulokseen. Niin mekin!

Tänään jatkuu sitten lattioiden urakointi. Olohuoneen viereinen makuuhuone pitää saada ensiksi valmiiksi. Paperi alalaudoituksen päälle, ekovillaa ja taas jotain paperia ja sitten puulattia päälle.

Seuraavaksi olohuoneen lattialle sama käsittely ja sitten voidaan eristää seinät.

Talo on sellaisessa vaiheessa, ettemme mahdu enää mukavasti yöpymään koko perheellä. Aikaa siis tuhlaantuu välimatkoihin, kun lasten kanssa ajelen edestakaisin. Olenkin virittäytynyt siihen ajatukseen, että vietämme joulun kaupungissa. Ei tule niin pettymyksiä, eikä liikaa paineita rakentamiselle. Joulu kun on kuitenkin elämässä kiireaikaa ja niitä menoja kertyy väistämättä, vaikka kuinka karsisi.

Viidennen päivän aamuna, the fifth morning

Viidennen muurauspäivän aamuna uuni näyttää tältä. Tämä on vasta uunin sisus. Kuori on vielä täysin rakentamatta ympärille. Muurarimme on varsinainen taiteilija. Uunin sisus on niin monimutkainen kammioineen, että sen tekijällä täytyy olla uskomaton tietotaito hyppysissään. Mitään piirustuksia ei ole olemassa. Vain meidän toivomus, miltä uunin pitää näyttää ja että se on varaava.

Eilen illalla loppuivat tiilet. Uunista tuleekin massiivisempi, mitä ensin ajateltiin. Soitto kauppiaalle, joka sanoi, että hakekaa pihalta niin paljon kuin tarvitsette viikonlopun aikana. Soittokierros aamutuimaan kylälle kuitenkin kannatti, koska kauppiaalla olisi ollut vain reikätiiliä ja tarvitsimme umpitiiliä. Miehet lähtivät peräkärryn kanssa jonkun kyläläisen luokse, jolle oli jäänyt ylimääräisiä tiiliä. Käytämme ne siis ensin ja sitten kauppiaalta reikätiiliä lisää.

Olen ollut viikon mantereella. Poissa jaloista lasten kanssa. Talo onkin kuin räjähdyksen jäljiltä. Kolmen miehen edestakainen saapastelu on mustannut lattiat kamalan näköisiksi. Naapuri olikin illalla tuumannut, että saavat varmaan harjanvarresta minulta, kun tulen paikalle. Ei se kaukana ollut :)

Meri!

Olen aina nauttinut suunnattomasti meren läheisyydestä. Aivan kaikkina vuodenaikoina. Ei haittaa vaikka tulee voimakkaasti ja kylmä pyrkii luihin ja ytimiin asti. Vedän silloin hupun tiiviimmin kiinni, nosta leuan pystyyn ja pusken tuulta vasten. Ja kun on taistellut luonnonvoimia vastaan ja todennut, että luonto on mahtavampi, voi palata rauhassa sisälle lämpimään, vetää villasukat jalkaan ja istua uunin lämpöön. Siitä lämmöstä haaveilen, odotan, että uuni vihdoinkin valmistuu loppuviikosta.