Aarre kansien välissä

Tänä syksynä olen tehnyt hämmästyttäviä löytöjä ja havaintoja, jotka ovat ilahduttaneet minua suuresti. Elämääni ovat aina kuuluneet kaksi tärkeää kirjainta. Ne ovat paitsi omiani, etunimeni ja sukunimeni alkukirjaimet, kuuluneet myös isoisäni äidille. Lapsuuden kodissani käytettiin näillä kahdella nimikirjaimella koristeltuja kauniita hopealusikoita. Lapsen mielestä se oli kiehtovaa, että lusikoista löytyivät omat kirjaimet. Tiesin toki aina kenelle ne kirjaimet kuuluivat.

Tänä syksynä löytyi isoisän tavaroista pieni paljon luettu ja kulunut, kauniisti koristeltu kirja, jonka avasin hyvin hellävaroen. Etukansikin oli jo ironnut, mutta silti kirja pysynyt kauniisti ryhdissään kuten kuvasta näkyy. Raamattu on nyt Pastorilan pöydällä. 

Hämmästyttävintä on, että Raamatun lähes kymmenelle ensimmäiselle sivulle on kirjoitettu huolellisesti muistiin kaikki perhetapahtumat: nimet, syntymät, naimisiinmenot, kuolemat, puolisot, sisarukset ja lapset monen sukupolven ajalta. 

Kirja on aarre !

Kirjaan on suljettu rakkaudella koko suku.

Mitään suuria yllätyksiä ja salaisuuksia ei kirjasta löydy. Löytyy sieltä kuitenkin yksi nimi, jota en aluksi tunnistanut, mutta sukulaissuhde löytyi. Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, miksi hänet on kirjattu perheraamattuun. Hänellä on täytynyt olla aivan erikoinen asema perheessä. Se tuntuu kyllä oikein hyvältä.