Saturday 28 September 2013

Kylähaaste

Unelmien kylä -haaste

"Saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:
Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? 

Missä kylä sijaitsee?
Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? 

Millaisia naapurisi ovat?
Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?

Mikä kyläsi nimeksi tulee?

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia? "


Sain haasteen Saaripalstan ihanalta Sailalta ja haluan laittaa tämän eteenpäin Mysig-palstalle.


Haaste osoittautui erittäin hankalaksi. Innostuin valtavasti ja pohdiskelu nosti esille, erilaisia mielikuvia. Havaitsin, että olen kovin monijakoinen ihminen. Minussa asuu sekä kaupungin puutalokortteerin ihminen, mutta myös saaristolaiskylän ihminen ja vanhuuteni leppoisat illat haluaisin viettää Etelä-Eurooppalaisen vanhan kaupungin kivitalon seinustalla omalla vakituolillani seuraillen kadun varren elämää ja jutellen toisten saman ikäisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.


Ja päädyin tähän:





Rannikon vanha kaupunki. Puutaloidylliä.




Kauniita yksityiskohtia, rakkaudella vaalittuja koteja.




Pieniä putiikkeja ja kahviloita.




 Katuelämää sopivassa mittasuhteessa.




Mukulakivikatuja, jotka kesäisin täyttyvät turisteista ja elämästä. Talvisin hiljenevät.




Vanha ja uusi kohtaavat sopusoinnussa. 

Kuvat olivat Rauman vanhasta kaupungista eräältä kesälomamatkalta. Ihmiset siellä leppoisia, ystävällisiä ja puheliaita. Murre solui korvissani hauskasti. Oma kaupunkini on myös rannikolla. Siellä on vielä muutama vanha puutalokortteeli jäljellä. Mielessäni on jo ollut pitkään tehdä iltakävely kameran kanssa mukulakivikaduille. Mutta nyt kutsuu Pastorila kaupunkiviikon jälkeen vastuttamattomasti. Hyvää lauantaita kaikille!







8 comments:

  1. Aika ihana ajatusleikki! Jäin miettimään, että itse taidan olla myös aika monijakoinen - ja ihan samanlaiset kyläidyllit tuntuvat läheisimmiltä... ja niiden kaikkien yhteinen tekijä on ikä. Vanhoja taloja ja mukulakivikatuja, oli ne sitten täällä pohjolassa tai etelä-Euroopassa. Oih!

    Ihana tuo ovi alemmassa postauksessa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukulakivikaduissa on kyllä tunnelmaa :) Ja ovessa on kyllä sitä jotain!

      Delete
  2. Aika noloa, mutta en ollut varma, että onko nuo kuvat omasta kaupungista vai mistä. meillä on Porvoossa niin samannäköistä, enkä ihan hirveästi ole vanhassa kaupungissa liikkunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvat voisivat olla kieltämättä aika monesta suomalaisesta rantakaupungista. Porvoossakin olisi kiva asua.

      Delete
  3. Kivan kylän sait aikaan, ja ihanat kuvat! Minäkin mietin, ovatko ne Porvoosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piti ihan tarkistaa. Kyllä ne ovat Raumalta :)

      Delete
  4. Kivan kylän sait aikaan, ja ihanat kuvat! Minäkin mietin, ovatko ne Porvoosta.

    ReplyDelete
  5. Ihana kylä sinulla :) Kiitos haasteesta!

    ReplyDelete