Olen loputtomiin kuvannut näitä vanhoja haapoja etupihamme nurkassa. Tänäkin syksynä. Kaikenlaisilla säillä. Ei ole sellaista kertaa ulos katsoessani tai käydessäni, ettenkö kohottaisi katsetta ylöspäin ja katsoisi, mitä puille kuuluu. Niillä on nyt keltainen puku päällä. Ne vasta fiilistelevät. Kohta ne räiskyvät upeassa oranssissa ja punaisessa.
Ollaan me ihmiset erilaisia: minä en millään osaa tykätä syksyn väriloistosta, se on mielestäni pelkkää sekamelskaa. Sen sijaan tykkään siitä paljaasta harmaudesta joka tulee hiukan myöhemmin, ja talven valkeudesta ja kesän vihreydestä. Liiat värit sekoittavat minun pääni :P
ReplyDeleteVäriloisto on niin hetkellistä syksyllä. Oikeastaan odotan sitä punaoranssin vaihetta. Jos se jää välistä, niin tuntuu kuin syksy jäisi kesken.
Delete