Onnistuin eilen sekoittamaan sivut. Onneksi sain ongelman korjattua tänään ja ihan omin avuin. Kyllä sitä on ihminen kovin riippuvainen tietokoneesta. Tulen helposti toimeen ilman puhelinta ja televisiota, mutta jos tietokoneyhteys pätkii, niin harmittaa.
Välillä täällä saaressa on kaikki yhteydet poikki. Puhelinverkko ei tosiaankaan toimi aina. Vanhat sähkölinjat ovat herkkiä ukkosille ja lintuvaurioille. Sähkökatkokset ovat arkipäivää. Televisiostakaan ei näy kaikki kanavat. Saaren ainoa huoltoasema on viimeisen vuoden aikana ollut viikonkin ilman polttoainetta, useammankin kerran. Silloin polttoainetta ei ole saatu satamaankaan. Yksi ainoa raha-automaattikaan ei toimi takuuvarmasti. Jos saarella on jokin isompi tapahtuma, joka vetää paljon yleisöä, käteinen yleensä loppuu. Nämä ongelmat tietenkin moninkertaistuvat ja harmittavat eniten sesonkiaikoina. Paikalliset ovat tottuneita.
Muistan lapsuudesta, että isä joutui kulkemaan töihin kalastaja-aluksella. Lautat eivät kulkeneet lakon takia. Tilanne taisi jatkua parikin viikkoa. Silloin työssäkävijät pitivät autoa molemmilla puolilla. Toinen mantereella ja toinen saaressa ja kimppakyytijärjestelmä kukoisti.
Puhelimessani ei ole nytkään kenttää tarpeeksi soittaakseni miehelleni, että mikä häntä viivyttää matkalla. Puolelta lähtee seuraava lautta. Ehkä hän tulee siinä....
Vähän hankalaa on kai saaressa asuminen toisinaan, mutta siinä takuulla on oma viehätyksensäkin. En pitäisi mahdottomana ajatuksena omalla kohdallanikaan tuollaista asumismuotoa, mutta silloin olisi hyvä olla eläkkeellä, kotirouvana tai tehdä etätyötä kun ei varmaan aina ole takeita siitä että pääsee työpaikalle ajoissa esim. keliolosuhteiden vuoksi!
ReplyDeleteSaaristossa asuminen, eläminen ja työskentely on ihan asennekysymys. Ihmiset ovat omavaraisempia, itsenäisempiä ja vahvempia ihmisinä. He myös välittävät siitä, mitä naapurille kuuluu. Mutta ihan käytännön syystä monilla on kaksi kotia. Lasten koulunkäynti on jo suuri haaste.
DeleteToivottavasti osaat nauttia eristyksissä olosta, siltä se ainakin kuulostaa, että olet sinut sen kanssa hyvällä tavalla. Se on tietyllä kummallisella tavalla vapauttavaa, kun ei oikeasti tarvitse välittää aina ulkomaailmasta vaan on pakon edessä hankalien kulkuyhteyksien päässä. Näissä arkisissa haasteissa kun tällaisissa oloissa sompailee, asioiden luonne pysyy jotenkin jännällä tavalla "oikeissa mittasuhteissa". En tiedä, tajusitko yhtään mitä tarkoitan, mutta itse kaipaan tätä tällaista perusasioiden äärellä oloa jatkuvasti enenevässä määrin.
ReplyDeleteTaisin ymmärtää :) Meillä kesti kolme sukupolvea tulla tänne ja tänä syksynä, kun koko perheen piti muuttaa pysyvästi, niin kaikki suunnitelmat muuttuivatkin taas. Ei se haittaa. Niin kauan, kun lapset ovat kotona, mennään heidän ehdoillaan. Ehditään me tänne pysyvästi sitten rollaattori-iässäkin :) Siihen asti "bendoliinoillaan" ja nautitaan kahden vastakkaisen maailman kohtaamisesta. Täällä ei eletä kellon mukaan, vaan lauttakulun mukaan. Kaupungissa juostaan ajan perässsä.
DeleteSaattaapa olla hankalaa meiltä nykyajan ihmisiltä, jos sähköt yms. ei toimi. Toisaalta minustkin tuntuu, että meille kaikille tekisi hyvää olla vähän aikaa ilman viihdykkeitä ja kuunnella luontoa ja hiljaisuutta. Voisi keskittyä kaikkeen sellaiseen, mitä ei kiireisessä arjessa huomaa tai osaa edes kaivata, omalta kohdalta se tuntuisi voimaannuttavalta kokemukselta olla ilman puhelinta, telkkaria ja tietokonetta. Olla vaan ja nauttia hetkestä. :)
ReplyDeleteLuulenpa, että lähitulevaisuudessa yhä useampi ihminen havahtuu pohtimaan kiireettömyyden arvoa.
Delete