Saturday 16 February 2013

Pala isoisän omaa historiaa



Veljeni toi minulle kuvan isoisästämme. Olen pyöritellyt sitä monesta kuvakulmasta ja pohtinut uniformua ja miekkaa ja aikakautta, jolloin se on otettu. Lopulta aukaisimme kehyksetkin ja totesimme, että kuva on kopio jostakin vanhasta valokuvasta, jonka olen kyllä nähnyt aikaisemmin, mutta en saanut kaivettua sitä muististani esiin.

Isovanhempieni makuuhuoneessa oli koivuklapiraameissa luultavasti tämä sama valokuva suurinpiirtein samaan kokoon suurennettuna. Kun kesällä menen mökille, voi olla että hyvällä onnella löydän lapsuutemme valokuvista kuvan kyseisestä seinästä ja saan muistiaukon paikattua. Omituista, miten nopeasti ihminen unohtaa jonkun yksityiskohdan, jonka on kuitenkin nähnyt suurimman osan elämästään.

Isoisä rakasti hevosia. Ei siis ihme, että hän on palvellut rakuunoissa, ratsuväessä. Ainoa muistikuvani hänen palvelusajastaan, on hänen kertomanaan jouluyö, jonka hän vietti vartioimalla Viipurin linnan linnatornissa. Sen erityisen ja juhlallisen tunnelman hän halusi jakaa tyttären tyttärensä kanssa.

Haluaisinpa tosiaan tietää valokuvasta enemmän. Miekka on erityisen mielenkiintoinen. Se on nimittäin miekka kolmella väistökaarella.

4 comments:

  1. Voi hyvänen aika, miten upea miekka, krimiturkki ja -hattu! Komea ilmestys on isoisäsi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kovin nuori taitaa kuvassa olla. Vielä vanhanakin hän oli uljas näky, ruskeat silmät ja tummat hiukset, pilke silmäkulmassa, aurinkolasit ja hattu vuodenajan mukaan.

      Delete
  2. Hieno kuva! Siihen liittyy varmaan monta tarinaa. Toivottavasti löydät alkuperäisen! Mukavaa viikonloppua! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hänen vanhimman veljensä sotilaskuva on jo Pastorilan seinällä, joten on kiva saada nuorimmankin veljeksen kuva samaan seuraan. Mukavaa sunnuntaita sinullekkin!

      Delete