Joululahjaksi saatu värillinen grafiikkatyö vanhasta kirkosta odottaa pöydällä kehystystä. Tekijänoikeudet estävät minua ottamasta siitä valokuvaa.
Olen usein kävellyt kirkon raunioilla ja kuvitellut millaista olisi istua 1600-luvulla rakennetussa kirkkosalissa. Yksi Suomen vanhimmista käytössä olleista puukirkkoista paloi nimittäin syntymävuotenani. Muistona on hautasmaan keskellä rauniokumpu, jonka päällä on alttari ja penkit. Pelastettua irtaimistoa on uudessa kirkossa. Osa käytössä, osa eteishallin vitriineissä. Melkoinen uroteko oli, että 90 prosenttia irtaimistosta saatiin pelastettua. Jopa vanha alttarituoli, joka on yhä käytössä.
Saarella tiedetään olleen kappelin jo 1430-luvulla. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi pyhimyspatsasta: Pyhän Birgitan ja Pyhän Laurentiuksen. Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia ja myös poliittinen vaikuttaja. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen. Hän on myös Pohjolan ainoa naispyhimys ja yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä. Vadstenassa, Itä-Göötanmaalla 1200-luvun nunnaluostari muutettiin 1360-luvulla Pyhän Birgitan mukaan birgittalaisluostariksi.
Pyhä Laurentius toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa. Hän sai nimittäin määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuus keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre.
Tällaisin sunnuntaimiettein Pastorilasta tällä kertaa.
No comments:
Post a Comment