Valikoimaa olohuoneen tapetiksi, Wallpaper Posibilities to the Living-Room

Kuninkaan sali

Sininen salonki

Kustavilainen raita (vihreä-vaaleanpunainen)

Kustavilainen raita

Sininen salonki vihreänä

Mikään ei ole koskaan ollut meille niin vaikeaa kuin tapettien valinta ja jälleen kerran se on edessä. Ei ole mikään poikkeus perhehistoriassamme, että yhtä huonetta varten on tilattu kolmekkin eri tapettia. Makuuhuoneeseen en löytänyt yhtään hyvää vaihtoehtoa vielä.

Tässä on Tapettitalon valikoimaa olohuonetta varten. Materiaalitietoja en ole vielä käynyt lävitse, joten se loppukädessä rajoittaa hankintapäätöstä.

Tänään kotona olevien perheenjäsenten suosikkeja olivat Kuninkaan sali ja Sininen salonki.

Hyvää joulua, Merry Christmas!

Kävimme aattoaamuna Pastorilassa. Veimme muutamia joulutervehdyksiä ystäville ja naapureille ja keitimme joulukahvit. Lunta ei ollut juuri nimeksikään. Rannoille oli kerääntynyt pieni jääkerros. Hylkeet kansoittavat rantoja tähän aikaan vuodesta, mutta en käynyt sellaisilla rannoilla, että olisin saanut valokuvan.
Kaapista löytyi kuusenjalka ja lapset halusivat himmelin kaupunkijouluun. Täytin lintujen ruokinta-astiat: siemensekoitusta ja talipalloja.
Laskimme paljonko tarvitaan seinälevyä, jotta seinät saadaan levytettyä. Osa pinnoista jää hirrelle.
Moni oli saarella ajatellut meitä ja mitä jouluumme kuuluu, onko remontti edennyt. Onhan se edennyt mukavasti, mutta lapsiperhe tarvitsee jouluna paljon lattiatilaa, eikä kaupunkijoulu nyt niin hullumpi ole. Huomenna iso ruokapöytämme täyttyy tapaninpäivän vieraista.
Kaunista joulua kaikille!

Pastorilan jouluvalot 2011, The Christmaslights of the Pastorila

Tänään sähkömies soitti jo ennen kahdeksaa aamulla ja kysyi, tuleeko asentamaan lämpöpattereita, koska ne ovat saapuneet. Tuskinpa hän kauheasti yllättyi, että seinät pitää vielä levyttää ennen. Tarkisti kuitenkin, että onhan lattia jo valmis. Ei se paljosta jäänyt vaille, että olisi valmistunut jouluksi.
Viime vuonna jouluvalot olivat liiterin räystäässä. Tänä vuonna niitä ei voinut virittää, kun liiterin ovet jäivät maalaamatta. Olen pikkutarkka, tiedän sen. Siispä uudet viritettiin havuköynöksen kanssa porstua ovelle. Olisin halunnut aikamiespoikien iloksi sellaiset vilkkuvat valot, mutta niitä ei löytynyt enää mistään, joten näillä mennään.
Sähkömiehelle tuli muuten lisää töitä. Meillä kun ei ole tarpeeksi ulkopistorasioita. Nyt onkin sitten hyvä suunnitella kaikki kohdilleen ensi jouluksi, niin saadaan kunnon amerikkalainen jouluvalaistus. Eri asia sitten kuka siitä nauttii, mutta suunnittelu on ainakin hauskaa!

Köökin tunnelmaa viikkoa ennen joulua, The Kitchen a Week before Christmas

Viikonloppu ennen joulua on minulle kaikkein hauskinta aikaa. Rakastan puuhailla silloin keittiössä. Kattiloissa kiehuvat lanttu ja porkkana laatikoita varten, sinapin valmistus odottaa ja piparkakkutaikinan tuoksu valloittaa.

Kaivoimme kaapista vanhan putkiradion. Ilman sitä ei oikein joulu tule. Radio oli yhdistetty syntymäpäivä- ja joululahja puolisolleni muutamia vuosia sitten. Se on Philipsin klassikko vuodelta 1957, Suomessa tehty. Radio on joutunut olemaan puolisen vuotta kaapissa, ettei pölyyntyisi remontissa. Radion päällä on pieni liina isovanhempieni kodista sotavuosilta. Kankaalla on aivan oma nimensä, mutta olen unohtanut sen. Se on pehmeää kuin silkki.

Radion kaapissa on muitakin vanhoja aarteita, mutta niistä myöhemmin. Nyt pitää saada joulun ruokavalmistelut etenemään.

Piparkakkujen oma elämä uunissa

Tuli uunissa

Kun koti näyttää tältä...

Olen tainnut luopua joulun vietosta Pastorilassa tänä vuonna. Se ei ole iso pettymys, sillä rakennusprojekti on todella ollut mittava. Joulun jälkeen olen useamman viikon lomalla ja meillä on silloin aikaa tehdä viimeistelytöitä: maalata lattiat, pohtia tapetteja ja listoja sekä kasata kaapistot jne. Tekemistä on loputtomiin. Tekisi samantien mieli melkein sanoa, että juhannus menee varmasti näissä samoissa merkeissä ja koska siinä remontissa on myös keittiö, ei paljon naurata. Joten rakkaat, ihanat ja erittäin tervetulleet kesävieraat, ennakoikaa ensi kesä! Erityisesti, jos on sateinen kesä, vaikka täällähän on enemmän aurinkoisia päiviä kuin mantereella.

Olin aamupäivän yksin kaupunkikodissamme ja pohdiskelin, kuinka mukavaa oikeastaan onkaan tehdä kaupunkijoulu. Tänä vuonna siihen on erityinen syykin ja se ei ole kuitenkaan Pastorilan entisöintiremontti. Maanantaina siis laitan jouluverhot ja koristeet paikoilleen ja alan pohtia jouluajan menyytä. Vihdoinkin, hiljaisten ja hieman surullisten joulujen jälkeen, ilo palaa meidänkin perheeseen ja koti täyttyy myös sukulaisista. Ja muistan tietenkin ilmoittaa myös joulupukille osoitteemme tänä vuonna.

Itsenäisyyspäivä, The Independence Day

Eilen satoi lunta. Aamulla oli pieni pakkanenkin. Laitoin linnuille lisää siemeniä ja talipalloja ruokintapaikalle ja nautiskelin talvisesta maisemasta.

Mies kiipesi jälleen kerran ullakolle. Hirsirakenteet yläkerrassa aiheuttavat pientä ja suurta mietiskelyä. Sain lisää valokuvia. Ullakolta löytyi yksi umpeen laudoitettu ikkuna lisää. Ainoan jäljellä olevan piipun kyljessä on umpeen muurattu aukko. Yläkerrassakin on joskus ollut tulisija.

Pohdiskelin tänään myös, millaiselta tuntuu, kun kaikki on valmista? Osaako sitä vain olla ja nauttia? Onko sellaista elämää olemassakaan?

Niin pimeää, So Dark!

Köökin joulu, Christmas in the kitchen

Vähän on ollut epävarmaa tämä joulun laitto tänä vuonna. Joka paikka on edelleen täynnä rakennusmateriaalia ja pölyä ja tavaroita on pakattuna tiiviisti sinne sun tänne.

Köökki on ollut tänä syksynä Pastorilan elämän keskus. Kun lattialankkupino nyt vihdoin siirtyi pois tieltä, niin päätin laittaa vähän jouluakin esille.

Pöytäliina on perinteinen liina Unkarista, ystävien lahja. Olkipukit ovat saapuneet taloon osittain perittyinä. Tontut ovat joululahja vuosien takaa ystävältä.

Ihanaa toista adventtia Pastorilasta!

Olohuoneen remontti, Under construction

Yö merellä, Night at sea

Kaamos, the shortest daylight of the year

Adventtiaika aloitti myös vuoden pimeimmän kaamosajan. Meri ei ole jäässä, lunta ei ole maassa. Silti on niin kaunista! Tuuli myrskyää nurkissa ja kaataa kaiken tielleen osuvan. Nyt jos koskaan on taas käyttöä sepän tekemille säpeille ja lukoille.

Terveisiä ullakolta, Regards from the attic

Miehet kiipesivät tänään ullakolle tarkistamaan piipun kunnon. Se on niin kunnossa kuin nuhooja sanoikin, joten mitään estettä ei ole sille, että uuniin laitetaan tuli.

Sain tuliaisiksi ullakolta tämän hauskan lasten kuvan. Olisi kiva tietää, mikä sen alkuperä on?

Ullakolta tuli muutenkin hyviä uutisia. Sinnehän ei ole enää sisältä portaita, joten ainoa tie on talon päädystä tikkaita pitkin ylös ja ikkunasta sisään. Ullakko on joskus ollut todellakin hyötykäytössä. Siellä on kaikenlaisia käytönjälkiä ja ikkunalla on kaunis ikkunalauta <3 Mitään estettä ei näyttäisi olevan sille, että otamme sen alakerran remontin jälkeen käyttöön.

Lahja, a gift

Onneksi on ollut leuto syksy. Talo on lievähkösti viileä! Normilämpö on ollut köökissä loppusyksyn n. +17 astetta, eikä vielä ole edes ulkona ollut pakkasia. Tosin nämä seinät pitävät ulkona, niin pakkasen kuin kesähelteetkin.

Köökin lämpömittari toimii enää vain sisällä. Ulkoanturan johto katkesi, kun ikkunoita alettiin kesällä aukoa ja sulkea lämpötilan mukaan.

Naapuri toi meille tänään lahjan: sääaseman. Hieno lahja! Kohta meillä taas tiedetään ulkolämpötilakin.

Kellari marraskuussa, The cellar in November

Maakellarin kunnostus on muiden töiden ohella edennyt todella hitaasti. Porstua on saanut uuden katon ja seinälaudoitusten värikin on ratkennut ilman minua näköjään!

Tätä lähemmäs en ole kohdetta sitten loppukesän tainnut mennäkkään. Kunnostus kuulemma jatkuu taas keväällä. Ymmärtääkseni nyt kuitenkin laudoitus tehdään seiniin valmiiksi. Maansiirtotyö lapiolla on ollut työteliästä. Maa on pakkautunut kellarin ympärille niin tiiviiksi, että se ei juuristoineen liiku millään. Se on siis hidastanut porstuan viimeistelyä.

Mutta eikö tämä ole ihan hyvällä mallilla talvehtimiseen!

Olkisydän

Viikonloppuna satoi rakeita maahan. Kuura valtasi nurmikon. Kaupoissa ei voi käydä vilkuilematta joulukoristeita. Niinpä tämä sydän tarttui matkaan rautakauppaostoksilta. Tervetuloa joulu Pastorilaan!

Uusi syöttölaite linnuille, New feeder

Ostin uuden syöttölaitteen linnuille. Vanha lintutalo aidan päällä oli aivan liian helppo harakoille ja variksille. En tiedä toimiiko tämä, mutta ainakaan siemeniä ei ole niin paljon kerralla tarjolla, että ne voisi kerralla hotkia.

Lattiakiireiltä en ehtinyt asentaa telinettä oikeaan paikkaan, mutta tinttiparvi löysi sen yllättävän nopeasti. Eikä niitä näyttänyt haittaavan sijainti aivan ulko-oven vieressä. Nopeasti auringonkukan siemen suuhun ja pyrähdys naapuritalon räystäälle syömään.

Makuuhuoneessa on lattia, there is a floor in the master bedroom

Makuuhuoneen lattia valmistui eilen. Myös osa seinistä sai eristyksen. Tänään sitten jatkuu työt olohuoneen puolella. Ensin oli valtava urakka siivota ja siirrellä tavaroita, niin että työt pääsivät alkamaan.

Makuuhuone tänään, the master bedroom today

Makuuhuone on työn alla tänään. Lattia on eristetty Ekovillalla ja sen päällä on paperi ja nyt naputellaan lattianiskojen päälle lautalattiaa. Huomenna se näyttää jo erilaiselta.

Sisään nöyränä

Pastorilaan käydään nöyränä sisään matalasta porstuasta. Onneksi sisällä on katto korkealla, niin voi hengittää taas vapaasti.

Porstuan sisäovi maalattiin valkoiseksi viime talvena. Se saa nyt mennä vähän pitempään. Ulko-ovelle ei ole tehty mitään niinkuin näkyy. Värimaailman joudumme ratkaisemaan kyllä, kun maalaamme nyt talven aikana liiterin ovet.

Oviaukosta näkee, kuinka paksut hirsiseinät ovat. Äänet ulkoa eivät kyllä häiritse, eikä säiden vaihtelut tunnu missään. Porstua on lautarakenteinen. Miksihän porstuat on perinteisesti tehty lautarakenteisiksi? Tässäkin talossa on ollut monta porstuaa talon elämän aikana:leveämpää ja kapeampaa. Todennäköisesti mekin uusimme porstuan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä se on aivan eri vuosisataa. Mutta kiireellisyyslistalla se on aika kaukana.

Ei se ole joulukuusi, it´s not a christmastree

Naurun röhähtelyä miehisessä ruokapöydässä, kun istutin kuusen kukkaruukkuun. Aika kivan huonekasvin siitä oikeastaan saakin ja sopii mukavasti tähän vuodenaikaan, kun ei liikaa innostu joulua vielä oksille ripustelemaan.

Kun talo joskus oikeasti valmistuu ja olohuoneesta tulee olohuone, niin voin oikeasti miettiä huonekasveja. Nehän viihtyvät hirsitalossa. Kaupungissa ei ole enää vuosiin ollut kuin kliivia. Sen taidan ensimmäiseksi pelastaa maalle, kun kukkia pohdin tarkemmin.

Pastorilassa talvehtivat pelargoniat keittiön ikkunalla ja kaksi kaktusta. Toinen niistä kukkii pääsiäisenä ja toinen jouluna. Ja jos tarkkoja ollaan, niin toinen saint paulia on vielä hengissä ensimmäisiltä muuttopäiviltä. Ja löytyy yksi lihansyöjäkasvikin. Sen tehtävä on pitää ötökät kurissa porstuassa.

Lahoja puita, rotten trees

Kotitikat eivät kyllä tykkää tästä. En minäkään kuin näin, kuinka monta vanhaa puuta kaatui ja kuinka autiota tuli. Mutta ne olivat kaikki lahoja, joten pakkohan se on ymmärtää. Olisi ollut vain ajan kysymys, milloin ne olisivat kaatuneet talon ja aidan päälle. Eli parin puun sijasta kaatui puita vähän enemmän.

Kietoudu sumuun

Isänpäivä. Oikeastaan tänään ei ole niin sumuista kuin eilen. Täällä on usein sumuista kyllä, syksyisin, talvisin ja keväällä. Ei kesällä. Silloin on kirkasta ja lämmintä. Enemmän aurinkoisia päiviä kuin mantereella.

Sumuun on ihana kietoutua. Silloin voi huoletta laittaa villasukat jalkaan ja istuutua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa. Harmillista, ettei meillä ole sohvaa remontin keskellä. Villasukatkin menisivät liian likaiseksi tässä pölyssä. Onneksi on lämpimät reiskat. Ja aina hyviä kirjoja. Siitä pitää huolta paikallinen kirjasto.

Tänään on tiedossa raivaamista. Eilen vihdoinkin poistettiin porstuasta sementti- ja laastisäkkejä. Niitä ylimääräisiä, odottamaan seuraavaa käyttötarkoitusta, joten lattia näkyy vihdoinkin, kun saan imuroitua ja pyyhittyä. Kyllä se tästä!

Kahdeksan päivää, eight days

Uuni on valmis. Nyt se saa kuivua kaikessa rauhassa kolmisen viikkoa. Kahdeksan päivää sitä muurattiin ja siinä on neljä tonnia kiveä. Muurari oli erityisen tyytyväinen lopputulokseen. Niin mekin!

Tänään jatkuu sitten lattioiden urakointi. Olohuoneen viereinen makuuhuone pitää saada ensiksi valmiiksi. Paperi alalaudoituksen päälle, ekovillaa ja taas jotain paperia ja sitten puulattia päälle.

Seuraavaksi olohuoneen lattialle sama käsittely ja sitten voidaan eristää seinät.

Talo on sellaisessa vaiheessa, ettemme mahdu enää mukavasti yöpymään koko perheellä. Aikaa siis tuhlaantuu välimatkoihin, kun lasten kanssa ajelen edestakaisin. Olenkin virittäytynyt siihen ajatukseen, että vietämme joulun kaupungissa. Ei tule niin pettymyksiä, eikä liikaa paineita rakentamiselle. Joulu kun on kuitenkin elämässä kiireaikaa ja niitä menoja kertyy väistämättä, vaikka kuinka karsisi.

Viidennen päivän aamuna, the fifth morning

Viidennen muurauspäivän aamuna uuni näyttää tältä. Tämä on vasta uunin sisus. Kuori on vielä täysin rakentamatta ympärille. Muurarimme on varsinainen taiteilija. Uunin sisus on niin monimutkainen kammioineen, että sen tekijällä täytyy olla uskomaton tietotaito hyppysissään. Mitään piirustuksia ei ole olemassa. Vain meidän toivomus, miltä uunin pitää näyttää ja että se on varaava.

Eilen illalla loppuivat tiilet. Uunista tuleekin massiivisempi, mitä ensin ajateltiin. Soitto kauppiaalle, joka sanoi, että hakekaa pihalta niin paljon kuin tarvitsette viikonlopun aikana. Soittokierros aamutuimaan kylälle kuitenkin kannatti, koska kauppiaalla olisi ollut vain reikätiiliä ja tarvitsimme umpitiiliä. Miehet lähtivät peräkärryn kanssa jonkun kyläläisen luokse, jolle oli jäänyt ylimääräisiä tiiliä. Käytämme ne siis ensin ja sitten kauppiaalta reikätiiliä lisää.

Olen ollut viikon mantereella. Poissa jaloista lasten kanssa. Talo onkin kuin räjähdyksen jäljiltä. Kolmen miehen edestakainen saapastelu on mustannut lattiat kamalan näköisiksi. Naapuri olikin illalla tuumannut, että saavat varmaan harjanvarresta minulta, kun tulen paikalle. Ei se kaukana ollut :)

Meri!

Olen aina nauttinut suunnattomasti meren läheisyydestä. Aivan kaikkina vuodenaikoina. Ei haittaa vaikka tulee voimakkaasti ja kylmä pyrkii luihin ja ytimiin asti. Vedän silloin hupun tiiviimmin kiinni, nosta leuan pystyyn ja pusken tuulta vasten. Ja kun on taistellut luonnonvoimia vastaan ja todennut, että luonto on mahtavampi, voi palata rauhassa sisälle lämpimään, vetää villasukat jalkaan ja istua uunin lämpöön. Siitä lämmöstä haaveilen, odotan, että uuni vihdoinkin valmistuu loppuviikosta.

Perhonen lokakuussa

Edellisvuosi oli aivan uskomaton perhosvuosi. Lapset kirmasivat pitkin niittyjä haaviensa kanssa ja minä istuin portailla ja tunnistin perhosia oppaista, joita olimme kantaneet kirjastosta selkä vääränä. Loppukesästä päätin sivistää meitä pysyvämmin ja ostin omia perhoskirjoja. Keväällä kuopus sai syntymäpäivälahjaksi luontorepun, jossa oli lisämateriaalia luontotutkimuksiin ja luuppi.

Minne ne perhoset tänä kesänä katosivat. Tai olihan niitä, mutta ei niin pilvin pimein. Ihan haikeaksi jäi perhoskesästä mieli.

Viimeisten lattialautojen alta löytyi tämä yksilö. Lokakuussa! Se oli lentänyt kivijalan lohkeamasta talon alle. Olisipa nyt valinnut eri lankun. Tältä se sai häädön, vaikka yritin kuinka anella sille armoa. Olisi kuitenkin kuulemma ollut joku lankunsyöjäperhonen pahimmasta päästä. No, se pääsi ulos. Toivottavasti se löysi paremman paikan muuttaa muotoaan ja jatkaa elämää. Tunnistamattomaksi jäi tällä kertaa.

Olohuoneen lattian alta löytyneitä

Suuri urakka on saatu päätökseen. Puolitaloa on käyty maapohjaa myöten läpi. Valtava määrä hiekkaa, multaa, lahonnutta puuta, heinää ja sammalta sekä kiviä ja vanhoja tiiliskiviä on kannettu talon alta pois. Lattia on laitettu kiinni. Se näkyy heti myös lämmössä. Viimeisen neliömetrin alta löytyi vielä aarre. Kokoelma kahvikuppeja ja lautasia. Näillä taitaa olla ihan oma tarinansa.

Ihanaa lauantai-iltaa!

Talonpoikaispöytä ja keinutuoli

Naapuri vinkkasi viikolla ilmoituksesta, että olisi vanhan maalaistalon penkojaiset paikkakunnalla. Eilen illalla sitten ihan hämärän hetkellä käväisin paikalla. Voi, kuinka ystävällisen vastaanoton taas sainkaan! Tapasin kyläläisiä, joita en ollutkaan vielä henkilökohtaisesti tavannut ja toivottivat kovasti tervetulleeksi ja kyselivät, miten remontti etenee ja milloin pääsemme muuttamaan vakituisesti. Talonhan kaikki tuntevatkin täällä. Toivottelin taas ohikulkiessa pistäytymään kahvilla ja katsomaan, miten remontti etenee.

Etsin oikeastaan isoa ruokapöytää. Sellaista ei ollut ainakaan eilen näkösällä ja niinpä mukaan tarttui vanha keinutuoli, paikkakunnan vanhaa mallia ja pienempi pöytä. Olohuoneen kalustus alkaa kohta olla kasassa. Vielä se ruokapöytä, yksi penkki ja tietenkin uusi ja pehmeä sohva ja ehkä jokin arkku sohvapöydäksi.

Hassu juttu tuo keinutuoli. Olen lapsena keinunut, niin paljon, että aikuisiällä en ole juuri keinumista kestänyt, vaan olen alkanut voida pahoin jo pelkästä katsomisesta. Olinkin suunnitellut uunin eteen kaksi mukavaa nojatuolia ja väliin pienen shakkipöydän. Mites kävikään! Keinutuolihan siihen tulee! Ja tämä on muuten sellainen malli, ettei keikahda, eikä keinu, jos ei tahdo, vaan siinä on oikein mukava istua. Kukahan ensimmäisenä siinä kuorsailee uunin edessä, heh!

Pieni talonpoikaispöytä on muuten aivan samaa vanhan vihreää väriä kuin puusohvan runkokin. Taitaapa sohva osittain pilkottaa kuvassa ekovillapakkausten alta. Enpä siis taida ainakaan toistaiseksi poistaa maalia puusohvastakaan.

Pannukakku

Jollakin keinolla on pitänyt pitää tämän viikon lippu korkealla, kun lomaviikko on aiottujen töiden suhteen valunut hukkaan. Olen siis laittanut ruokaa oikein kunnolla ja ajatuksella. Olen myös leiponut leipää ja tehnyt jälkiruokia.

Pannukakku on sellainen asia, että olen aina onnistunut tekemään siitä todellakin pannukakkua. Eli se ei ole noussut tai ei ole pysynyt pellillä ja on palanut tai sitten jäänyt epäkypsäksi. Tällä viikolla on hyvä ollut kehitellä onnistuneenpaa reseptiä ja hyvinhän se onnistuikin. Nekin, jotka eivät aikoneet lounaalla ottaa jälkiruokaa, eivät malttaneet lopulta olla maistamatta.

Ja tässä kehittelyn tulos:


3 kananmunaa
9 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria
1 dl sokeria
100 g sulatettua voita

1/2 tuntia uunissa 200-220 astetta