Tuesday 25 October 2011

Meillä ei tapahdu mitään, Nothing happens

Ei tosiaankaan! Illalla keitimme porokeiton valmiiksi. Aioin leipoa tuoreita sämpylöitä sen kanssa päivällä. Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta. Muuraria vain ei näkynyt, kun päivä valkeni. Tuijottelin vähän väliä katolle ja pohdiskelin asioita. Piipusta piti aloittaa. Ehkä oli vielä muita kiireitä, viimeistelyjä. Kyllä muurari tulee, kun ehtii. Huomenna on uusi päivä ja sen jälkeen tulee taas seuraava. Täällä ei eletä kellon mukaan. Ei ole koskaan eletty, mutta aina työt tulevat tehtyä.

Olenko muistanut mainita tarpeeksi painokkaasti, että tämä on sadan vuoden projekti. Olen luvannut, etten naputa mistään. Olen onnellinen, jokaisesta päivästä. Tämä talo on seissyt niin kauan paikoillaan, että on ansainnut ajattomuuden.

Vanhin lapsemme ohjelmoi itsensä loppuviikoksi. Lähtee kaverin mökille. Mies lähti viemään häntä mantereelle ja vaihtaa samalla kaasupullon. Se kun on aika paljon halvempi mantereen puolella, niinkuin moni muukin asia. Silti tämän talon remontoinnissa on käytetty, omien voimien lisäksi, vain paikallista osaamista.

Sähkömies on uusinut tähän sähköt viimeksi 80-luvulla. Nyt hän tekee sen toisen kerran elämässään, aina kun ehtii. Eläkepäivistään samalla nauttien. Hän on iätön mies. Puolet saaren asukkaista on. Putkimieskin on paikkakunnalta. Tulee vartin varoituksella, jos on kiire ja aina yhtä rauhallisena. Muurari on kolmas paikallinen. Huomenna tulee aamusta naapurin kalastaja avuksi, jos ei mene merelle. Ja jos hän menee merelle, tuo tullessaan kassillisen tuoretta kalaa. Aivan käsittämätöntä kansaa täällä!

No comments:

Post a Comment