On se vaan, niin ihanaa, että vihdoinkin aurinko paistaa pitkien talvikuukausien jälkeen! Aurinko on niin täynnä energiaa, että se tarttuu väkisinkin ihmiseen ja saa aikaan toimintaa. Ihmiset ryömivät esille pimeistä koloistaa, hymyilevät, tervehtivät ja ulkoilevat.
Pastorilassa ei kuitenkaan näkynyt vieraita viikonloppuna. Kaivoimme nuotiopaikan niityllä esille lumesta ja polttelimme rakennusroskaa pois kevään tieltä. Lumikasojen keskellä oli vähän vaikeaa haaveilla kasvukaudesta, kun marjapensaatkin olivat aivan lumen alla piilossa. Mutta se, että saa siivottua liiteriä ja poltettua roskaa alta, jotta pääsee etenemään puutarhavälineitä kohti on jo iso juttu!
On se iso juttu, ja kaikki pienikin edistys on edistystä, juuri mietinkin samantyyppistä aihetta päivän blogikirjoitukseeni. Hienoa että saitte tehtyä!
ReplyDeleteAurinko on niin ihmeellinen asia. Asuin aikoinaan Keski-Euroopassa pitkään ja kun puhuin ystävälleni auringon tärkeydestä, hän ei sitä ymmärtänyt, piti liioitteluna. Mutta sitten kun olimme pari kertaa Suomessa talven pimeimpään aikaan ja toisaalta myös kesällä ja muina vuodenaikoina, hän eräänä päivänä sanoikin ymmärtävänsä. Hän ei ollut tajunnut miten suuret kontrastit vuodenajoillamme on, miten paljon ne vaikuttavat mielialaan ja käytökseen.
Kevättalven aurinkoisena päivänä suomalaisista ihmisistä alkaa pulputa puhetta ihan ventovieraillekin, kuin italialaisista konsanaan :-D Talven pimeä kausi on kuin painava viitta harteilla ja kun se poistuu, olo kevenee ihmeellisesti.