Sunday 28 April 2013

Puhtaat, valkeat lakanat



Tätäkin on odotettu koko pitkä talvi. Vihdoinkin voi viedä kunnolla pyykit kuivumaan ulos ja auringonpaisteessa ne kuivuvat hetkessä. Vaatteisiin tulee ihanan raikas tuoksu. Ah! Kyllä sitä ihminen ilahtuu niin tavallisista ja pienistä asioista, että ihan hassua. Se juju taitaa olla siinä, että kun jotain ei ole, niin sen takaisin saaminen tuntuu hyvältä. Jos aina olisi samanlaista, jatkuva kesä, niin osaisikohan sitä iloita niin vähäisistä asioista. Siltikin on se kyllä niin extremeä meidän suomalaisten talvi!

4 comments:

  1. Meilläkin on takapihalla narut aivan vanhaan tapaan puiden välissä, missä ne on edellisen sukupolven aikana jo olleet.

    Pyykistä tulee niin ihanan pehmeää ja raikasta kun saa kuivua ulkona tuulessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa romanttiselta! Juuri ripustaessani vuodenvaatteita tuultumaan pohdin, ettei meillä ole mattotelinettä. Toisaalta ei vanhoissa pihapiireissä ole ollut ennenkään.

      Delete
  2. Ja kummallista on sekin, että tällainen arkinen asia voi näyttääkin niin ilahduttavan kauniilta, kesäiseltä ja idylliseltä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh! Se on ehkä tuo auringonpaiste joka sen tekee.

      Delete