Ai, vai maanantai?

Mukavaa maanantaita kaikille!

Kahva

Löysin kahvan keittiön laatikosta, kun ensimmäisen kerran aloin pestä ikkunoita, mutta se ei sopinutkaan ikkunoihin. Nyt olen sitä aina välillä pyöritellyt kädessäni. Luulin sitä todellakin ikkunan aukaisijaksi, mutta voisiko se sittenkin olla oven kahva?

Minkälainen ikkuna tai ovi siihen olisi sopiva? Vintin ikkunoihin se ei ainakaan ole sopiva, koska niissä ei ole kahvan paikkoja ollenkaan. Yhtään alkuperäistä ovea ei ole toistaiseksi säilynyt, mutta vielähän on puoli taloa käymättä läpi, jos sellainen löytyisi seinään upotettuna. Aika epätodennäköistä kuitenkin.

Haluaisinpa kovasti tietää, miltä ajalta tämä kahva on ja mihin se sopisi?

Koulutaulu

Koulutaulu on taas paikallaan köökin seinällä. Se on sellainen hyväntuulen taulu, elämää mukavasti nähnyt. Koulutaulu on ollut meillä pitkään. Se roikkui ensin kaupunkikodin makuuhuoneemme kaapinoven nupissa, joten näin sen ensimmäisenä aamulla, kun aukaisin silmäni. Sitten se oli tällä samalla paikalla ennen köökin tapetoimista ja nyt odotellut vähän pitemmän aikaa paikkaa erään hyllykön takana (Pastorilassa odottaa eräskin taulu ja tavara jonkin hyllykön ja kaapin takana sijoituspaikkaa, valitettavasti).

PARI VANHEMPAA VALOKUVAA KÖÖKISTÄ

Kööki vuosi sitten pääsiäisenä:

Ja jouluna 2011:

Ella-päivä

http://www.youtube.com/watch?v=gDhF-PsDuCw

http://www.youtube.com/watch?v=4YgO65s2bl4

Tunnustus

Olen saanut tunnustuksen Annelta Kaupungin laidalla-blogista. Kaunis kiitos Anne!

Anne on mm. taitava tuunaaja ja olenkin nyt muutaman kerran piipahdellut uteliaana hänen blogissaan.  Kivoja ideoita!

http://kaupunginlaidalla6.blogspot.

1. Olen aamuihminen. Mikään ei ole parempi päivän aloitus kuin kahvikupillinen hiljaisessa talossa kynttilän valossa. Sen jälkeen olen energiaa täynnä.

2. Villasukat ovat parhaat koskaan keksityt asiat maailmassa. Käytän niitä kesät talvet ja minulla on niitä paljon, mutta aina ilahdun uusista.

3. Tämä liittyykin edelliseen: en osaa itse neuloa villasukkia. Mutta osaan paljon muuta! Kutoa sormikkaita, lapasia,villapaitoja, neuloa koneella, käyttää saumuria ja ompelukonetta, huovuttaa, kirjoa ja minulla on myös kangaspuut. Minulta puuttuu vain villasukkageeni. Se on sukuvika! Nykyään minulla ei ole myöskään motivaatiota käsitöihin. Onneksi anoppini ilahduttaa minua käsitöillä ja minulla on ihana kummitäti, joka osaa tehdä villasukkia.

4. Pääni on täynnä visioita ja unelmia. Siinä sitä riittääkin haastetta ja toteuttamista.

5. Aika on minulle suuri ongelma. Sitä ei ole koskaan riittävästi. Ja jos sitä on, niin turhaudun tekemättömyyteen.

Kylläpä viimeiset 3 teettivät töitä, kun tuntuu että olen jo aiemmin kertonut kaiken oleellisen. Kaikki harrastuksetkin olen jo tainnut mainita vai olisiko keräilystä vielä jotain mainittavaa:

6.  Keräilen myös vanhoja tinasotilaita ja tulitikkuaskien etikettejä. Ne ovat kätevän pieniä, eivätkä vie niin kauheasti keräilytilaa kuin monet muut keräilyn kohteet.

7.  Suosin luomu- ja lähiruokaa. Omavaraistalous olisi ihanne. Haluaisin kovasti oman kaivon, josta voisi nostaa sekä juoma- että käyttövettä.

8.  Jaan mielelläni puolisoni kanssa haaveen pihasaunasta, jossa ei olisi sähköä, eikä vesijohtoa.

En laita tunnustusta eteenpäin, koska se on tainnut olla liikkeellä jo aika kauan. Joten joka halaa voi sen ottaa tästä jatkojakoon. Hauskaa muuten ajatella, kun näitä blogitunnustuksia on nyt kiertänyt jo jonkin aikaa, että kohta niitä joku alkaa keräämään ja tekee niistä varmaan tutkimusta. Olisikin kiva aihe!

Arki

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Tammikuun sunnuntai

Talvessa on kyllä oma kauneutensa. Jotkut keräävät tarkasti syksyllä kuihtuneet kukanvarret pois rumentamasta maisemaa, mutta minä suorastaan odotan talventörröttäjien satumaista kauneutta.

Pastorilan etuportaiden juurella on kukkapenkki, johon siirrettiin ensimmäisenä kesänä kaikki (puolikasta puolison raparperipuskaa lukuunottamatta) talon eteläpäädystä. Paikka ei ehkä ole maailman paras, mutta hyvin ovat kasvit siinä jaksaneet kasvaa, vaikkakin kukkivat hieman normiaikatauluaan myöhemmin. En tiedä tällä hetkellä parempaakaan sijoituspaikkaa, kun maisemasilmä ei kertakaikkiaan osaa hahmottaa kokonaisuutta. Se on oikeastaan ollut esteenä uusienkin kukkivien hankinnalle.

Kaupunkikodin pihalla odottaa eräskin perenna siirtoa. Köynösruusut olisivat ensimmäisenä listalla. Josko tulevana kesänä saisi niitä varten tehtyä sellaisen tanskalaistyyppisen tuuliseinämän talon ja varastorakennuksen väliin:

http://vanhapastorila.blogspot.fi/2012/04/aita-fence.html

Mukavaa sunnuntaita!

Oviaukon salaisuus

Näin alkuvuodesta on hyvä nostaa esille kaikki ongelmakohdat, joihin pitäisi vihdoinkin keksiä ratkaisu. Tässä yksi niistä. Kohde on ollut piilossa viime ajat suuren astiakaapin takana, joten sitä ei ole näkynyt ollenkaan. Siirsimme astiakaapin toiselle seinämälle, jotta muistaisimme taas pohtia, mitä seinälle tehdään. Vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. Upotettu hyllykkö. Joko vain toiselle puolelle näkyvä tai läpi seinän, niin että se näkyisi myös eteisestä. Tautaseinä voisi olla helmipaneelia, lasia, jos on läpi asti ja ovet vanhoja ikkunoita tai olohuoneen puolella ihan avonainen. Hyllykkö voi alkaa vasta alhaalla näkyvän sähkörasian yläpuolelta.

2. Paikalle tehdään lasiset pariovet.

3. Joku kolmas vaihtoehto, jota emme ole vielä keksineet.

Olen paljon pohtinut, mikä on oviaukon salaisuus ja luulen, että olen sen nyt keksinyt! Ensin luulin, että kyseessä on vanhan oven paikka, koska niitä näissä vanhoissa hirsiseinissä valitettavasti riittää. Vanhan oven paikka ei voi pitää paikkansa, koska hirressä on selvästi nähtävänä tuoreempia "veiston" jälkiä. Ei se ainakaan noin pitkälle ole yltänyt. Ratkaisu täytyy piillä siinä ajassa, kun olohuoneemme toimi kauppahuoneena ns. Pastorin kauppana. Ehkäpä sisäänkäynnin piti olla leveämpi. Ainakin yhden seinustan ikkuna oli muutettu suureksi kauppahuoneen ikkunaksi.

Kauppapuojin ikkuna löytyi seinärakenteista purkuvaiheessa

Ei kyllä tunnistaisi enää samaksi huoneeksi. Huonekorkeuskin nousi huimasti, kun kipsilevyt poistettiin katosta ja alta löytyi vanha katto. Sen alla oli vielä vanhempi, mutta se sai jäädä uinumaan.

Meillä muuten käy edelleen asiakkaita Pastorin kaupassa...

Näkymä niitylle

Tässä sitä odotellaan kovasti kevättä, vaikka ei siltä vielä yhtään ulkona näytä. Ehkä päivä on pikkiriikkisen pitempi. Ehkä päivä on pikkiriikkisen kirkkaampi, mutta muuten...

Kasvihuone näyttää hassulta. Aivan kuin se olisi puoleksi uponnut maan sisään. Lunta on sen verran, etten viitsi kahlata lähellekkään katsomaan tilannetta. Aita on oikeasti niin korkea, että parempaa näkymää ei takaovelta saa.

Toistaiseksi ainoa humalasalko on aidan ja kasvihuoneen välissä. Tarkoitus on tehdä salkoja kokonainen kuja portilta kasvihuoneelle. Olen onnistunut siirtämään kaupunkipihaltamme vanhakantaista humalaa, joka tekee "käpyjä". Se ehti melkein hävitä, mutta onneksi se aina jostain ilmestyy sitkeänä juurakkona ja yksitellen olen sitä sitten kuljetellut Pastorilaan.

Kevättä ja kasvukautta odotellessa... Hah! Aika epätoivoista kyllä vielä!

Ikkuna toiseen kerrokseen

Pastorilan toinen kerros on kiehtova. Sinne ei mene enää sisältä portaita. Ne on poistettu 80-luvun saneerauksen yhteydessä. Ainoa sisäänkäynti on tämän ikkunan kautta kiinteitä ulkotikkaita pitkin.

Tämä ikkuna on yksi ensimmäisistä asioista, johon tulija kiinnittää huomionsa, kun tulee Pastorilaan. Se johtuu osittain siitä, että Pastorila ei juurikaan näy tielle ja pihaa ympäröivä aita on aika korkea. Ikkuna kestää myös lähemmän tarkastelun , koska se on todellakin kaunista käsityötä. Ikkuna ovat yksinkertainen ja tulee varmasti aiheuttamaan jonkin verran päänvaivaa, kun siirrymme remontoimaan toista kerrosta.

Alakerran ikkunat on uusittu joskus aikojen kuluessa ja niiden jakokin on eri aikakaudelta. Emme kuitenkaan tule uusimaan alakerran ikkunoita, koska talossa on niin paljon työtä muutenkin, mutta kauniin ikkunan pielilaudoituksen aiomme uusia yläkerran mallin mukaan.

Tämän kyseisen ikkunan sisäpuolelta muuten irroitettiin ikkunalistan palanen, joka on alemmassa postauksessa.

Loppiainen

Vanha lista

Tämä on toistaiseksi ainoa listan pätkä, mikä on löydetty Pastorilasta. Listoitus kiertää yläkerran ikkunaa. Museoviraston arkkitehtikin huomasi listan. Se on nyt irrotettu ja ihmettelemme, että missä saisi samanlaisia teetettyä vai pitääkö itse alkaa askartelemaan? Lähipaikkakunnilla on muutamia vanhoja sahoja, joilta voisi mahdollisesti vielä löytyä "muotti". Sähkömiehemme suositteli yhtä sahaa mantereen puolella, jolla ainakin on yksi paikkakunnan malli. Pitää käydä siellä varmaan vertailemassa.

Valkoiset tahrat listassa ovat maalia. Ilmeisesti ikkunan pokien maalauksen jäljiltä. Kauniita ovat kyllä muodoltaan nämä vanhat listat.

Ja leikiksihän se meni sitten tämänkin päivä...

Hyvää huomenta!

Se olisi toinen arkipäivä tälle vuodelle. Herätys!

Kylpyhuoneen lattia on niin ihanan lämmin....

Vuoden ensimmäinen päivä

Maailma ei muutu kovin paljon yhdessä yössä, vaikka vuosien numerot vaihtuvat. Hyvä niin! Helpottavaa, vapauttavaa! Hyvää uutta vuotta 2013!