Monday 16 April 2012

Ullakolta

Ullakon eristeet peittävät kaiken alleen, niin että oli melkein mahdotonta löytää mitään aarteita. Tiesin kyllä, että mitään suurta ei löydy, koska 80-luvulla on talossa tehty perusteellinen saneeraus ja silloin on roskalavalle lentänyt kaikki ylimääräinen. Ne vanhat ovetkin, joita harmittelen yhä. Toivottavasti joku on ottanut ne kuitenkin talteen.

Parruissa roikkuu siellä täällä naruja. Mikä lie niiden tarkoitus ollut. Pieniä lehtikuvia on siellä täällä kiinnitettynä ja joku on ainoaan pystyssä olevaan piippuun piirtänyt tähtäinruudun. Piippuja on alunperin ollut neljä. Piipun kyljessä on umpeen muurattu kohta, jossa on ollut kiinni jonkinlainen porinmatti tai muu systeemi, jolla on lämmitetty ullakkotilaa. Ehkäpä täällä on kesäisin nukuttu. Mitään huoneita tuskin on ollut olemassa silloinkaan, koska tila on yhtä avointa vinttiä.

Alakerrassa keräsin taskunpohjalta ylhäältä tuotuja pieniä aarteita: Tex Willer, vanha pullon korkki (jos se kävisi apteekkipulloihin), lehtileikkeitä vuosilukuineen, kenttäpostia ja paikallisen Osuuskaupan ostokuponkeja väliltä 50 penniä-50 markkaa. Voisi Osuuskaupan pitäjää huvittaa, jos kassalla ottaisin ostokupongit maksuvälineenä esille.

2 comments:

  1. Voi miten kaunis tämä sinun vanha pastorila on!
    Kivoja pieniä löytöjä kuitenkin teit, hupia voisi olla kaupan kassalla jos yrittäisit maksaa ostoksiasi kupongeilla :)
    Toivottavasti kevätaurinko paistaa sielläkin, täällä on tänään muutamaan otteeseen pilvenraosta kurkistanut ja miten piristävältä se tuntuukin.
    Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentoinnista Marie Elisabeth! Pastorila on näin arkinäkökulmasta kovin keskeneräinen ja koko ajan keskellä isompia ja pienempiä haastavia projekteja. Olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet näinä kahtena vuonna aikaan ja vanha rakennus kukoistaa päivä päivältä kauniinpana ja rakkaampana.

      Delete