Wednesday 18 April 2012

Viherostoksia

Jos on kerran nähnyt kukkkivan magnolian, ei sitä koskaan unohda. Näin on käynyt minulle. Muitakin kaunottaria löytyy, mutta magnolia on sellainen kevään tuoja. Taimi saa nyt rauhassa nauttia porstuan valosta ja lämmöstä ennenkuin pääsee ulos sulostuttamaan puutarhaa. Kasvatuksessa ja talvisuojauksessa on haastetta, mutta katsotaan, miten käy.

Samalla ostin myös ensimmäiset siemenet: laventelia ja parsaa. Parsan kasvattaja tarvitsee pitkämielisyyttä, joten josko saisin sitä, kun odottelen ensimmäisen sadon valmistumista ja sitähän saakin odottaa! Parsa on monivuotinen ja sen kasvattaminen satoikään vie vuosia. Olisin tietenkin päässyt vähemmällä, jos olisin ostanut valmiin juurakon, mutta siemenkasvatus on niin hauskaa, että aion ainakin aloittaa sillä.

Kaksi puksipuupalloa saa sulostuttaa tänä vuonna portaita. Niille pitäisi vielä löytää kivat ruukut. Puutarhaostoslistalla on vielä kaikenlaista muutakin. Kasvimaan kanssa tahtoo käydä niin, että kun oikein innostuu, ei edes kaikki mahdu sinne järkevästi. Muutamien lajikkeiden kanssa koin myös valitettavia takaiskuja viime vuonna. Harakat nakkelivat sipulit jatkuvasti sinne tänne, etteivät ne päässeet kasvamaan ja muutama mansikantaimi tuli liian korkeaan penkkiin, jotta olisi selviytynyt kuivasta ja lämpimästä kesästä. Mansikoiden sijoitusta pitääkin pohtia oikein kunnolla tänä vuonna.

3 comments:

  1. Voi hurja, uskallat laittaa magnolian ja puksipuita! No, eivät ne paljon ota jos eivät annakaan...Tsemppiä!

    ReplyDelete
  2. Minulla on ennenkin ollut puksipuita. Joskus olen ostanut vasta syksyn iloksi portin pieleen, mutta nyt aion nauttia niistä ainakin puolivuotta tai pitempääkin. Pohdiskelen, että saisinko magnolian menemään talven yli ruukutettuna kellarissa. Eihän sitä täysikokoisena voi enää ruukuttaa, mutta kaikkea on kokeiltava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puksipuissa on kyllä jotain "eurooppalaista", itsekin tykkään.

      Delete