Aurinkoa ja raivaustöitä

Olen varmaan maininnutkin tai sitten en, että syksyllä joku kävi kaatamassa sähkölinjan alta puita. Näky oli surkea jo talvella ja vielä surkeampi keväällä. Puolisoni on siis raivannut ja siistinyt aluetta. Sen seurauksena on syntymässä polttopuita ja puuhaketta, jota käytän pensaiden juurille ja kasvimaan laidalle pitääkseni niityn kasvun edes jotenkin loitolla.

Puutarhatuolikin pääsi jo pihalle, vaikka en ole tainnut siihen ehtiä istahtaa. Muistelin, että pienessäkin pöydässä olisi auringonvarjon reikä, mutta eipä ollutkaan. En jaksa niinkään istua suorassa auringossa, mutta aurinkovarjon alle on mukana istahtaa hetkeksi puutarhatöiden lomassa.

Lapsilla on uusi peli, kroketti. Meillä oli lapsena kroketti ja se oli kyllä suosittu peli. Nykyään myydään suurimmaksi osaksi vain muovisia kroketin osia. Mutta etsivä löysi perinteiset puisetkin. Muuten olisi jäänyt hankkimatta.

Kadonnut kasvimaa

Meille ei tullut viime syksynä sipulin sipulia, kun harakat nakkelivat sipulit aina pitkin niittyä sitkeästä istutuksesta huolimatta. Ei siis sipuleita, eikä satoa! Kesti muuten pitkään ennenkuin tajusin, ketkä varkauden olivat aiheuttaneet. Nyt tasan vuoden päästä laittaessani perunaa maahan koimme kummallisen löydön: meillä kasvaa sipuleita! Jo ovat sinnikkäitä sissejä. Mistä ne tuohon ilmestyivät? Ja niitä löytyi useampia eli tämän vuoden sato on taattu, koska ovat vuoden aikana ehtineet juurtua toivottavasti niin, etteivät harakat pääse taas kiusan tekoon.

Toinen yllätyskasvaja on persilja. Kyllähän minä olen tiennyt, että periaatteessa persilja on monivuotinen, mutta kaikki tietämäni ihmiset ovat sen aina joka vuosi uudestaan kylväneet. Minulla on nyt penkillinen persiljaa, kun sekin löytyi sattumalta umpeen kasvaneelta kasvimaalta. Umpeen se on kasvanut siksi, että kasvukausi jatkuu täällä niin pitkään, että kun sato on jo korjattu, niin sitkeä juolaheinä ehti vallata vasta ensimmäisen kesän kasvimaan, koska en ollut sitä enää syksyllä kääntänyt.

Ja loppuun vielä kaksi yrttikuvaa kasvihuoneesta. Tänään pitäisi viimeistellä kasvihuoneen toinen puoli, niin ehkä sitten kuvia kokonaisuudesta.

Havaintoja puutarhassa

Kuljin pihalla pää välillä taivasta ja välillä pää maata kohti. Yllättäviä löytöjä. Kotitikkamme, käpytikkapariskunta on ottanut sähköpylvään käyttöönsä aivan aidan takana niityn puolella. Onkohan niillä jäänyt ruokailu kesken?

Keskeltä nurmikkoa löytyi tämä orvokkisuloisuus. Kukka on niin pieni! Tuskin sormenpään kokoinen. Teki melkein mieli jättää orvokin takia nurmikko leikkaamatta, mutta punkit saivat jälleen toisiin ajatuksiin.

Toukokuun viimeinen sunnuntai

Kuu kirkkaalla taivaalla

Pääsky pihapiirissä

Ja mopsi vartiointipaikallaan

Lasken päiviä kesäkuun alkuun. Harmittaa siirtyä vielä viikoksi kaupunkiin. Mopsikin joutuu luovuttamaan vahtipaikansa naapurin kissalle vielä muutamaksi päiväksi. Meidän vuodenaika jakaantuu kahtia. Suurinta osaa vuotta rytmittää kulkeminen kahdessa kodissa, mutta koulujen loppuminen tietää sitä, että joka ikinen aamu, saa herätä Pastorilassa pääskyjen liverrykseen, ruskosuohaukkojen aamuiseen metsästykseen niityllä ja joka ikinen aamu ja ilta saa huokaista onnellisuudesta.

Kesä ja saari odottaa! Vielä muutama päivä!

Vieraita mantereelta

Toukokiireiden lomassa Pastorilassa piipahti koko päivän mukavia vieraita. Talo, piha, eikä emäntä olleet ollenkaan edustuskunnossa. Toivottavasti ei kauheasti haitannut vieraita. Työtä on sisällä ja ulkona niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi ja mistä seuraavaksi jatkaisi. Joskus sitä itsekkin ihmettelee, että mitähän tästä kokonaisuudesta oikein tulee, mutta visio on selkeä. Sadanvuoden projektiin on tosiaankin aikaa sata vuotta.

Vieraat toivat tulleessan kahville ihanan kesän aloituskakun ja hurmaavan auringonkukan, joka saa harmaanakin päivänä ympäristön loistamaan. Mukana tuli vanha puutuoli, joka on vuoden ajan ollut matkalla Pastorilaan (päivähoidossa isälläni purkutöiden ajan), puisia ajankuluttamia pyykkipoikia ja vanhoja hengareita erään purkutalon vintiltä löytönä muutaman viikon takaa (seikkailu sekin). Ihania aarteita! Ihania vieraita!

Vanha valokuva

Sain isältäni muutamia viikkoja sitten vanhojen kuvien lajitelman, jonka setäni on skannanut ja taltioinut uudelleen digitaaliseen muotoon. Valokuvia on usean sukupolven ajoilta, sillä isoisäni oli syntynyt jo 1800-luvun puolella. Hän oli innokas valokuvaaja eikä ainoastaan valokuvannut perhe- ja henkilökuvia ajan tavan mukaan, vaan valokuviin on dokumentoitu maisemia, rakennuksia, siltoja sekä työkuvia hyvin monipuolisesti.

Tätä valokuvaa en olisi tunnistanut ilman tekstiä. En muutenkaan muista nähneeni valokuvaa aikaisemmin. Maisema on minulle kovin tuttu, vaikkakin aivan eri aikakaudelta. Se on satamasta, jossa majakka sijaitsee. Majakan edustalla on vielä olemassa oleva kalastajakylä ja rannalla, jossa on nyt isommat satama-altaat kalastaja-aluksille, purjeveneille sekä luotsiveneille on pieniä kalastajaveneitä. Valokuvan ikää en uskalla lähteä arvioimaan.

Nämä kaksi alempaa valokuvaa ovat viime talvelta. Vanhasta valokuvasta ajattelin tehdä suurennoksen Pastorilaan ja käydä nyt kesällä kuvaamassa uudemman valokuvan suurinpiirtein samasta kuvakulmasta. Ehkäpä molemmat kuvat löytyvät sitten joskus Pastorilan seinältä, ehkä porstuasta, ehkä yläkerran portaikosta.

Vanha satama

Jo pitkään on ollut tarkoituksena poiketa tähän entiseen satamapaikkaan, johon joskus saareen kulkenut höyrylaivakin ankkuroitui kaksi kertaa päivässä tuoden ja vieden matkustajia mantereelle. Ajan myötä ranta kuitenkin mataloitui liikaa ja laivalle löytyi uusi satama saaren toiselta puolelta.

Rannalla on silti elämää. Uusi laituri on pienveneille ja linnut ovat kansoittaneet rannat. Rantaliejussa tallusteli meriharakoita ja kuovit lensivät välillä niin lähelle, että jälleen kerran toivoin omistavani sellaisen kameran, että saisin hyviä lintukuvia. Jotakin kameraan kuiten tarttui ja jopa ilman jalustaa.

Hovihankkijalla

Kaupunkiasiointipäivän päätteeksi olisin halunnut piipahtaa antiikkiliikkeessä, jossa olen pitkään aikonut käydä. Liike oli harmillisesti suljettu maanantaina, joten ajoimme toiselle puolelle kaupunkia "hovihankkijamme" liikkeeseen. Tarkoitus oli ihan vain katsella, eikä missään nimessä ostaa mitään. Olemme vuosien varrella ostaneet eräänkin huonekalun kyseisestä liikkeestä.

Tällä kertaa katselimme katon suuntaan mielessä lamppu Pastorilan ruokapöydän päälle olohuoneeseen. Huokailin parin empirelampun perään. Toinen olisi sopinut makuuhuoneesemme täydellisesti, mutta sitten löytyi tämä yksilö lamppujen joukosta. Myyntihinta oli niin kohdallaan, ettei tarvinnut miettiä kahdesti. Lamppu lähti mukaamme. Tässä se lepäilee kaupunkikotimme lattialla odottaen siirtoa Pastorilaan. Lamppu olisi kyllä aivan täydellinen kaupunkikotimmekin ruokailupöydän päälle!

Aamu kaupungissa

Harvinainen sunnuntaiaamu kaupungissa. Ei, se etteikö kaupunkikodissamme riittäisi todellakin tekemistä, mutta kun ajatukset ovat maalla. Päivästä ei ainakaan säätiedotuksen mukaan ole tänään tulossa kovin kaunis eli sade jatkuu. Niin tai näin muutaman tunnin kuluttua kuitenkin pääsen taas takaisin saareen. Puolisoni on ahkeroinut eilen ja tehnyt syksyllä kaadetuista puista polttopuita. Risut jäävät minun siivottaviksi. Teen niistä katetta marjapensaille. Lisäksi oli tarkoitus, että poissaollessani jatkettaisiin olohuoneen seinien työstämistä. Saapa nähdä, mitä Pastorilassa on ehditty saada aikaiseksi.

Puutarhaostoksia

Kävimme puutarhaostoksilla. Alunperin piti ostaa vain kasvihuoneen pohjalle suojakangasta, mutta mukaan lähtikin kaksi laatikollista kukkia ja taimia.

Ulko-ovelle tein amppeliin asetelman tulipunaisista petunioista ja muratista.

Tomaattilajikkeita ostimme kolmea erilaista. En kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota. Puolisoni teki valinnat ja hoitaa tomaatit kasvihuoneesta ruokapöytään tänä vuonna. Omia tomaatteja onkin ikävä. Kaupasta ostetut ovat niin mauttomia ja raakoja, vaikka niitä kuinka kypsyttäisi vielä kotona huoneenlämmössä, että tuskin maltan odottaa ensimmäisten yksilöiden kypsymistä.

Nämä amppelimansikat on ostettu viikko sitten mantereelta samalla, kun hankimme anopille äitienpäiväkukan. Mansikkalajike on uusi suippolajike. Se tuottaa aikaisemmin ja enemmän mansikkaa kuin vanhat lajikkeet.

Chili on jo klassikko perheessämme. Lisäksi ostimme erilaisia yrttejä, joita laitan ruukkuihin kasvamaan. Omakasvattamat taimet siirsin vihdoinkin porstuasta kasvihuoneeseen. Niistä postausta myöhemmin. Tulevana viikonloppuna kasvihuoneen maapohja pitäisi saada vihdoinkin valmiiksi ja voin siirtää kasvit muoviruukuista multaan jatkamaan kukoistustaan.

Sadetauolla

Sateen hetkeksi tauotessa on ihan pakko hypätä kumppareihin ja saada upotettua sormensa multaan. Kaivoin etelänruttojuuren pois kukkapenkistä. Mokoma oli tehnyt poikasenkin vähän matkan päähän. Naapurin kalastaja säästää minulle näitä valkoisia pieniä suolaämpäreitä. Suolaämpärit ovat aivan loistavia moneen tarpeeseen ja erityisen hyviä pihapuuhissa. Kaupasta ostettava muoviämpäri on suolaämpäriin verrattuna jotenkin kömpelö ja koska siihen mahtuu enemmän rikkaruohoja, niin ämpäri jää helposti lojumaan johonkin ja hommat jää aina vähän niinkuin kesken. Suolaämpäri on juuri sopiva yhteen työrupeamaan.

Juuret menivät minulla kukkapenkissä sekaisin. Siirsin karkkilaatikkoon kasvin alkuja ja pohdiskelen nyt ankarasti, että onko nämäkin ruttojuurta vai kuunliljan alkuja? On turvallisempaa seurata kasvua karkkilaatikossa ja pohtia jatkotoimenpiteitä sen jälkeen.

Olin aivan varma, että siirsin johonkin niitylle kasvamaan ruohosipulia viime vuonna. Etsiminen tuntui kuin olisi tosiaankin etsinyt neulaa heinäsuovasta. Onneksi tyttäreni nenä on tarkka ja hajuaistin avulla paikallistimme oikean paikan :D Ja tässähän se on! Ruohosipuli! Nyt on ympäriltä raivattu muu kasvillisuus. Jospa en tänä vuonna enää hukkaisi sitä.

Sataa, sataa, ropisee

Lokit

Puuelämää

Käyn aina välillä taputtelemassa pihalla olevia vanhoja puita, jotka ovat mielestäni varsin sympaattisia. Jonkun toisen mielestä ne pitäisi kaataa. Ovat kuitenkin lahoja sisältä ja kaatuvat vielä talon päälle. Ainakin metsuri säästi ne vielä viime syksynä, kun rankalla kädellä kaatoi portin toiselta puolelta.

Puuelämä on varsin mielenkiintoinen. Pinta muhkurainen. Muodot leviävät joka suuntaan. Pahkautuvat ulos ja kutistuvat sisään. Puun juurella on satumaan sammalikko. En varmaan hämmästyisi ollenkaan, jos siellä joku aamu istuskelisi keijukaisprinssi.