Hyvin, hyvin hitaasti olen uskaltanut pihalla tehdä havaintoja selviytymisestä talvesta. Useat kasvit ovat jo pitkällä kasvukaudessaan menossa, osa etenee niin hitaasti. Yksi hitaasti etenevistä on tämä vanha perenna: suuri särkynyt sydän. Sain tämän kaupunkitalon matkassa. Se kasvoin aivan pihagrillin vieressä ja varjelin sitä vuosikaudet siinä samasssa, varsin hankalassa kasvupaikassa, kun pelkäsin, ettei se kestäisi siirtoa.
Kun vihdoin uskalsin sen siirtää, jaoin siitä osan äidilleni. Uudessa kasvupaikassaan särkynyt sydän ei todellakaan lähtenyt entiseen loistoonsa, joten viime kesänä otin riskin ja siirsin koko kasvin Pastorilaan.
Siinä se nyt on! Kuoputin hyvin varovasti sormella multaa: onko ketään kotona? Kyllä sen nyt jo pitäisi näkyä! Mutta onko siellä sittenkin jotain? Menikö se talven yli sittenkin? Aivan kuin näkisin ainakin yhden alun!
Ruukutetut viherkasvit taas menivät ihan mukavasti ilman suojausta talven yli, mutta kaksi isoa ruukkua näyttäisi hajonneen. Oikeasti tässä ympärillä on havurykelmä. Seassa on penkin päässä särkynyt sydän ja tämän särkyneen ruukun toisella puolella rykelmä kuunliljoja, jotka ovatkin jo pitkällä kasvussaan.
No comments:
Post a Comment