Kellotonttu pujahti varhain aamulla vanhan seinäkellon syvyyksiin. Otin esille kaupunkikotimme joulukoristeita ja löysin sellaisia, jotka ovat olleet kadoksissa monta vuotta. Miten voi olla, että jotain ei löydy etsiskelyistä huolimatta vuosikausiin ja sitten ne yhtäkkiä onkin niin näkyvällä varastointipaikalla, että täytyy aivan ihmetellä. Olenko tosiaan vuosikaudet kulkenut unissani ohitse?
Meillä on tänään suuri yllätys lapsille. Se on kuiskittu mopsin korvaan, mutta hän vain tuhahtelee, kun lapset yrittävät saada salaisuuden selville. Talossa on käsin kosketeltavaa yllätyksen tuntua. Ja miten ihanasti joulutunnelma onkaan hiipinyt meille. Pihakin on saanut yöllä ohuen, mutta valkoisen lumipeitteen.
No comments:
Post a Comment