Akileijat ilahduttavat hurmaavilla kukinnoillaan portaiden juurella. Kuinka ne voivatkaan olla rakenteeltaan niin hennon kauniita. Niiden muoto ja väritys jaksavat myös ihmetyttää minua. Muitan että isoäidin kukkapenkissä kasvoi akileijaa. Violetti oli hänen lempivärinsä.
Näistä Pastorilan vanhoista kasveista tahtoisin aina tietää, kuka ne on aikoinaan istuttanut. Niilläkin täytyy olla tarina takanaan.
Näyttävät jaloakinleijoilta. Meillä on mökillä maatiais akinleijoja. Niissä on pienempi kukinto, mutta voimakkaammat värit :)
ReplyDeleteAkileija on sellainen arvoitus jo kukkanakin minulle. Nimikin jotenkin kauhean vaikea. Pitääpä tänään tutkia, minkälaisia kasvaa kaupungissa kukkapenkissa ja verrata.
DeleteTarviiko ees sanoo, ihan lempi :)
Delete