Tuesday 1 May 2012

Hylkeitä kevätjäillä

Valokuvasin oikeastaan lokkeja, mutta en saanut yhtäkään onnistunutta kuvaa, kun ne syösyivät niin raivokkaan nälkäisinä aaltoihin aivan lautan edessä saaliin toivossa, että luovutin kameran säätämisen. Sen sijaan juuri niin kaukana, että silmä erotti vain mustan liikkuvan pisteen, sain kameralla tarkennettua nippanappa ja hyljehän siellä jään reunalla loikoili. Niitä oli myöhemmin vielä paljon, mutta merituuli oli sen verran jäätävä, että aikaisempina vuosina paleltuneet kaksi sormeani lakkasivat toimimasta ja piti siirtyä sisätiloihin.

Hyljekanta on suurentunut huomattavasti viime vuosina. Kalastajat puhuvat siitä harmissaan. Hylkeet todellakin repivät verkot ja syövät saaliin armotta. Niille kelpaa kaikki ja verkkoihin jää vain ammottavia reikiä ja puoleksi syötyjä kaloja. Kalastajien kautta olen tosiaankin ymmärtänyt toisenkin näkökannan. Enää en hymistele onnesta, kun näen hylkeitä ja huudahtele ihastuneena. Toki seuraan niitä mielenkiinnolla ja nautin luonnon moninaisuudesta, mutta osa eläinkunnan hohdosta on kadonnut.



2 comments:

  1. Huu, talvella ja keväällä lautoilla kuvaaminen vaatii todellista sissihenkeä! Hatunnosto ;-)
    Hitsi kun siellä on vielä noin paljon jäätä (jos kuvat on otettu vastikään). Toisaalta, äkkiä ne lähtevät sitten kun ovat alkaneet, nyt varmaan joka päivä harppoo suuria edistysaskeleita kesää kohti.
    On muuten hassua, miten oletusarvo on aina se, että blogiin kirjoittaisi asiasta joka on juuri tapahtunut tai laittaisi vastaotettuja kuvia. Itsekin teen pääasiassa niin, mutta ei se mikään sääntö ole. Joskus naurattaa kun laittaa esim. viikko sitten otetun kuvan ja joku kommentoi siihen esim. "onpa teillä vielä paljon jäätä" ja sitten harmittaa kun on laittanut niin vanhentunutta tietoa :-D Ehkä tätä tendenssiä vastaan pitäisi taistella alkamalla pitää slow-blogia, esim. niin, että laittaisi kuvat vasta viikkojen päästä. Sillä tavallahan kuvia odotettiin filmiaikaan, kun rulla piti ottaa ensin loppuun ja sitten vielä viedä kehitykseen. Nyt se aika tuntuu olevan toisesta maailmasta.
    On niin totta, että paikalliset oman ruuan tai elinkeinon vuoksi viljelijät ja kalastajat tuovat oman lisänsä luontokeskusteluihin. Niinhän sen pitää ollakin. On todella helppoa, ja myös aika tyhmää, jaella neuvoja muualta käsin siitä, miten toisten pitäisi elantonsa hankkia. Eläinkannan suojelijat ja suojelutoimet ovat oikealla asialla, mutta tilanteeseen pitäisi ensin tutustua avoimin silmin ja mielin ennen kuin alkaa paasata oikeasta ja väärästä.
    Tasapainoa pitää etsiä ja toivottavasti se löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet niin oikeassa valokuvien iästä. On käynyt usein niin, ettei ole jopa voinut enää laittaa valokuvaa blogiin, koska se on muutamassa päivässä" vanhentunut". Hyljetilanne on kuitenkin ennallaan. Niiden päät näkyvät puljahtelevan lautan vieressä aamun pikkutunneilla töihin mennessä tai rannoilla, jos on on oikein tarkkaavainen aamusta. Muuten niiden todellisuuden näkee vain kalastajat merellä kunnes taas jäät tulevat myöhään loppuvuodesta.

      Delete