Saturday 1 September 2012

Öljylampun kupua ostamassa


Jäimme viikonlopuksi kaupunkiin mm. antiikkimessujen takia. Ostoslistalla on lasikupu öljylamppuun. Fiskarsissa ei ollut mitat mukana. Nyt mukana oli jopa lampun ylävanne irrotettuna mukana, mutta miten kävikään! Kupumies ei ollut ollenkaan messuilla!


Ei se silti paljon hidastanut. Puolison löytö olivat nämä vanhat valokuvat. Aivan uskomatonta, mutta totta, kun museon pöydän miehet vinkkasivat meille myyjää, joka myi mm. vanhoja valokuvia, niin ensimmäinen valokuva, jonka hän ojensi meille katsottavaksi, oli meidän ikiomasta Pastorilasta! Se on valokuva vasemmassa alareunassa. Ostimme sitten kaikki paikkakunnan kuvat. Ja ne pääsevät takuuvarmasti näkyvälle paikalle.

Minä hipelöin useammallakin myyjällä laivakoiria. Emme päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen hinnoista ja vannotin lähtiessä, että tämä hankintakohde käy vielä ajan mittaan hänelle kalliimmaksi kuin uskookaan. Viimeisen tutun kauppiaan luona sitten törmäsin tähän hurmaavaan yksinäiseen otukseen. En voinut vastustaa häntä, eikä myyjä voinut vastustaa myymästä häntä minulle. Tässä me nyt sitten tutustumme toisiimme, yksinäinen laivakoira ja minä. Haluaisinpa kovasti tietää hänen tarinansa. Olen jo kertonut hänelle, että hänen oikea kotinsa on Pastorilassa.

2 comments:

  1. Kylläpä kannatti messuilla :) Upea kuva! Loistavaa, että valvontavastuu ei oo enää yhden koiran varassa Pastorilassa ja joku jää katsomaan ikkunasta, silloin kun väki ei ole paikalla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulenpa, että tämä koira voi olla jopa tarkkasilmäisempi kuin mopsi. Ainakin se on vanhempi, jos ei viisaampi.

      Delete