Virkamiesvieraita

Pastorilassa vieraili eilen kaksi virkamiestä. Museoviraston arkkitehti ilmoitti tulevansa käynnille ja palotarkastaja teki perusteellisen tarkistuksen ja toimitti oikein pöytäkirjan käynnistään. Kumpikin vierailu jännitti meitä omalla tavallaan. Koko saaremme on sekä maisemakultuurisesti, että kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus. Oma pikku Pastorilamme on oma kokonaisuus keskellä suurempaa kokonaisuutta.

Arkkitehdin kamera välähteli ahkeraan ja hän viihtyi erityisen hyvin vintillä ja sukelsi kameroineen jopa ankaran pimeän maakellarin uumeniin. Nyt on sitten koko kohde dokumentoitu ja päivitetty hyvin. Ei mitään moittimista. Hyvin alkanut entisöintiprojekti saa jatkua. Arkkitehdillä oli paljon asiaa. Kattorakenne ei ole tyypillinen, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä haasteita toisen kerroksen rakentaminen asuinkäyttöön tuo mukanaan. Mitään estettä toisen kerroksen "uudelleen rakentamiselle" ei ole. Palotarkastaja tosin totesi, että toisen kerroksen rakentaminen määräytyy tämän päivän rakennussääntöjen mukaan. Alakerta tarkastettiin 1800-luvun rakennetun, tänä päivänä edelleen asutun, kiinteistön näkökulmasta.

Ikkunat eivät ole alkuperäiset alakerrassa niinkuin arvelimmekin.

Alunperin samaan kiinteistöön kuuluvassa pihapiirin toisessa asuinrakennuksessa on todennäköisesti säilynyt alkuperäiset ikkunat. Siinäkin on kolmenlaisia ikkunoita, mutta periaatteessa kaikissa on samanlainen ruutujako. Lasi on ollut kallis materiaali ennen ja on ollut helpompi saada pieniä määriä lasia ja korvata rikkoutuneet helpommin. Siksi ruutukoot ovat olleet huomattavasti pienempiä ennen. Museovirasto tukee myös ikkunoiden ja ovien palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Ikkunaprojekti on kylläkin urakkalistallamme varsin loppupäässä. Oikeastaan se ei ollut siellä ollenkaan, mutta voihan sitä nyt harkita, kun kuuli faktoja asiaan. Olo on helpottunut. Kodistamme ei ole tulossa museo. Voimme jatkaa hyvillä mielin.